Millaisia ihmisiä virtuaaliharrastajat ovat?

[Lansu_]

Pohdiskelin tuossa Virkoja virtuualikoirille -blogiin kirjoitellessani mikä meitä virtuaalikoirailijoita mahtaa yhdistää. Emme kaikki tunne toinen toisiamme ja joukkoon mahtuu myös jos minkälaista persoonaa, mutta yleensä saman harrastuksen pariin eksyviä yhdistää useampikin asia.

Kiinnostus koiriin lienee yhteistä meille kaikille, vaan minua kiinnostaa minkälaiset ihmiset eksyvät virtuaaliharrastuksen piiriin. Pelkkä kiinnostus koiriinkaan ei tunnu riittävän, sillä toiset nuoret koiraihmiset eivät ymmärrä harrastuksemme ideaa alkuunkaan ja jotkut tuomitsevat siltä seisomalta kuullessaan sanan virtuaalikennel.

En oikein osaa arvailla foorumin keski-ikää, mutta täällä liikkuu kuitenkin suhteellisen paljon yläasteelaisia ja lukiolaisia, jonkin verran myös parikymppisiä. Kovin pienten lasten leikkikään tämä ei tunnukaan olevan, vaikka virtuaalikoirailussa onkin ehkä jotakin samantyyppistä kuin lasten kotileikeissä. Harva ikäisemme enää leikkii, sillä tuntuu että nykypäivän ala-asteelaisetkin ovat jo hylänneet lelut pienemmilleen.
Minulla on 17-vuotias sisko ja 15-vuotias veli, jotka pitävät molemmat virtuaalikoirailua huvittavana touhuna ikäiseltäni. Olemmeko me virtuaaliharrastajat sitten jotenkin lapsenmielisiä vai miksi jaksamme innostua kuvitteellisista koirista? Yhtä aikaa monet muut ikäisemme saattaisivat nauraa pihalle tämän harrastuksen. :D

Millaisia me virtuaalikoirailijat olemme? Tässä topikissa yleistykset ovat enemmän kuin sallittuja. ;)

Saatan käyttää topikissa esiin nousseita ajatuksia Virkoja virtuaalikoirille -blogissa joskus tulevaisuudessa.

[kirby]

"Hanki elämä!"

Heh, minäki oon kuullu tätä veljen suusta.. Tosin mitä eroa on siinä että hoitelee virtuaalipiskejä täällä kuin hakkaa puita (ja ihmisiä) jossain runessa, kuten veli tekee? Virtuaaliharrastajat on leimattu oudoiksi ja lapsellisiksi, no-life dataajiksi. Voihan se tietysti olla huvittavaa jostakin että esimerkiksi 15- vuotias leikkii ja kuluttaa aikaa joihinkin virtuaalisiin elukoihin. En mä mainosta harrastavani näitä, kyllä suurin osa tutuista vois katsoa aika pitkään.. Ei onneksi näy päälle päin. Ihan tavallinen nuori mä tunnen silti olevani, vaikka tuhlaan aikaani johonkin täysin epätodelliseen.

[Wildzu]

Vielä vuosi sitten kuvittelin virtuaalikoirien/kennelien tarkoittavan sellaista missä leikitään ruokkivansa koiria tai leikkivänsä niiden kanssa. Silloin en olisi tätä harrastusta aloittanut. Veikkaan että ehkä juuri tämän takia monet ajattelevat tämän harrastuksen olevan lapsellista ja ajanhukkaa.

Vaikka tämä harrastus kuinka kiva onkin, en olisi kuitenkaan aloittanut tätä jos oma koira olisi ollut. Se on siis syys siihen miksi minulla on virtuaalikenneli.

[Lansu_]

Miekään en juuri mainosta harrastavani tällaista, koska voin kuvitella useimpien tuttujen reaktion: "Öööh... Tota, täytätkö sä tänä vuonna 20v?" :D

Jos mie kertoisin jotain omasta näkemyksestämme näin suhteellisen rajusti yleistäen.

Lapsenmielisyyteen viittasin jo aloituksessa, mutta en tiedä onko kyse jonkinlaisesta lapsenmielisyydestä vai vain mielikuvituksen käytöstä. Virtuaaliharrastajalta vaaditaan vähän pakolla tarpeeksi vilkasta mielikuvitusta, sillä koko tämä systeemihän perustuu yksinomaan mielikuvituksen varaan. Itse koen omaavani toisinaan vähän liiankin hyvän mielikuvituksen, mites työ muut?
Sitä paitsi en näe pienessä lapsenmielisyydessäkään pahaa ja väitän, että sitä ilmenee ainakin jossain määrin kaikissa virtuaaliharrastajissa. Mielestäni kyky heittäytyä joissakin asioissa lasten tasolle tai ainakin lapsenmieliseksi olisi ihan hyväksi kaikille ihmisille. Varsinkin kun jo ala-asteikäiset lapset ovat nykyään mielestään todella isoja.

Entäpä luovuus sitten? Olisiko se monia meistä yhdistävä tekijä? Luovuus nivoutuu jossain määrin värikkääseen mielikuvitukseen. Luovuudella en hae takaa pelkkää kuvataiteellista luovuutta. Keskuudessamme on paljon taitavia ulkoasun tekijöitä, mutta myös loistavia kirjoittajia ja kekseliäitä persoonia.

Myös kilpailuhenkisyys (ja ehkä kunnianhimo?) taitaa olla monille virtuaaliharrastajille tyypillinen ominaisuus. En väitä etteikö tätä esiintyisi muissakin piireissä ja ihmisissä ylipäätään, mutta virtuaalikoiraharrastuksessa juuri kilpaileminen on pääosassa. Tuo nousee mielestäni esiin myös kaikissa keskusteluissa, joissa herää pohdintaa virtuaaliharrastuksen kiinnostavuudesta. Oman koiran kilpailuttaminen ja erityisesti sen menestyksen saavuttaminen tuntuvat olevan ainakin suurimmalle osalle porukasta se ykkösjuttu, johon tähdätään. Siitähän tässä harrastuksessa nimenomaan taitaa olla kysekin.

Mie koen itse vielä olevani jossain määrin lukutoukka ja "runotyttö", joka rakastaa kekseliäitä kirjoja, runoja ja sanoituksia sekä tietenkin itse kirjoittamista. Kirjoitusintoni näkyy ehkä Meripelastajan tekstien määrässä ja paljoudessa, mutta tuota ominaisuutta ei kyllä voi oikein istuttaa kaikkiin harrastajiin. Olen nimittäin huomannut, että toisille luonteiden ja muidenkin kennelin tekstien kirjoittaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Tämän kokoiseen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista ihmistä

[Nora]

Musta tuntuu, että monella on juuri se kunnianhimo, jonka takia ollaan haalimassa koiralle tuloksia ja kennelille toinen toistaan upeampia ulkoasuja. Kun oma isä ja naapurin Matti vertailee, kumman auto on tehokkaampi ja isompi ja nopeampi ja ties mitä muuta, me täällä salaa(tai sitten ei) vertailemme virtuaalikoiria ja -kenneleitä. :D Tällä "virallisella" puolella tuntuu, että nuorimman virtuaalikoirailijat taitaa olla vähintään 11v., ja minäkin taidan olla niitä turrilan nuorimpia. Toisaalta ikä ei ole täällä este mihinkään, vaan se miten jaksaa, osaa ja tietää. Voi siis vaikka olla näissä jutuissa kuinka fiksu 12-vuotias, ja kaksikymppinen ei tiedä mistään mitään. (ja tämä ei ole viittaus kenenkään turriin!)

Itse en myöskään kerro kaikille vastaan tulijoille harrastavani virtuaalikoiria, koska ne ajatukset, sanat & vilkuilut saavat tuntemaan itseni jotenkin oudoksi, vaikka vika on oikeasti niissä, jotka ei sulata harrastustani. Oikeastaan vain perhe & pari lähimmäistä kaveria tietävät tästä. Vanhemmat on vaan huolissaan siitä, kun roikun koko päivän netissä, eikä ollenkaan ajattele, että tämä voi olla hyödyllistä(joo kertokaas mullekin miten), ja erityisesti TÄRKEÄÄ. Monen turrilaisen vanhemmat(etenkin jos asuu vielä kotona, kuten varmaan suurin osa turreista) taitaa ajatella, että nehän on vaan netissä olevia "koiria", mitä väliä niillä pikseleillä nyt muka olisi! On paljonkin väliä. Mulle ainakin virtuaalikoirat on tosi tärkeitä. :)

[Bee]

Tätä olen minäkin monesti miettinyt - mikä virtuaalitouhuissa oikein vetää puoleensa? Itse ainakin nautin kennelin sivujen rakentelusta ja uusien koirien haalimisesta. On hauskaa käyttää mielikuvitusta koiran kuvia ja kutsumanimeä valitessa sekä luonnetta raapustaessa. Mitä kisaamiseen tulee, ehkä se pieni jännitys tuo potkua tähän touhuun? Tai kenties omien virtuaalisten koirien menestys piristää mukavasti arjen keskellä? Kuten Lansu_:kin, itsekin haaveilen omasta (belgianpaimen)koirasta. Virtuaalisesti olen tutustunut rotuun paremmin ja saanut haalia itselleni monen monta koiraa :---D

En minä ainakaan usko, että virtuaaliharrastajat olisivat ikäisiään lapsellisempia. Virtuaalikennelharrastusta voi mielestäni verrata tietokoneella pelaamiseen - sitähän tekevät aikuisetkin. Suurin meitä harrastajia yhdistävä tekijä on varmasti rakkaus kaikenkarvaisiin koiriin. Tietysti joukkoon mahtuu monenlaista persoonaa, joten on hankala lähteä yleistämään millaisia ihmisiä me oikein olemme.

Vaikka joskus itsestänikin tuntuu siltä, ettei tässä touhussa ole mitään järkeä, jokin siinä silti jaksaa viehettää. Ja on tästä ollut paljon hyötyäkin! Kirjoitustaitoni ovat kehittyneet huimasti ja olen oppinut tottelevaisuuden sun muiden lajien säännöt kisaamisen lomassa. Virtuaalikoirailu on myös lisännyt kiinnostusta oikeita näyttelyitä kohtaan ja tutustuttanut minut eri koirarotuihin. Välillä lopettaminen on siltikin ollut lähellä, mutta eiköhän tässä vielä vuosi-pari tule leikittyä

[noel]

Ei mutta loppujen lopuksihan tämäkin on eräänlaista pelaamista. Ja kun vertaa kaiken maailman RuneScapeihin ja CS:iin (vaikka kuinka paljon niistä pidänkin...) jotka ovat aika tappopelejä alkaa virtuaalipuuhastelu kuulostaa aika kivaltalta ja rauhalliselta puuhalta. Enkä nyt tajua mikä tässä on niin kamalaakaan kun ihmisiä niin kummastuttaa "siis apua toi tekee jotai virtuaalikoirii siis ei!". :D Siis kun ajatellaan syvällisesti, tää voi olla ihan kehittävääkin; ne jotka eivät ole olleet tekemisissä oikeiden koirien kanssa, oppivat aina jotain uutta koirista. Tässähän myös voi kehittää luovuuttaan tekemällä ulkoasuja, pikkugrafiikkaa jne., koodaamalla erilaisia juttuja, kirjoittamalla luonteita ja niin edelleen. Ja varmasti suurin osa turrilaisistahan on myös saanut uusia ystäviäkin täältä. Itse ainakin olen saanut pari kolme todella hyvää IRL-ystävää, eli eikös sekin jo kerro jotain? :)

Voi olla, että lapsellinen kuva on syntynyt ihan vain siitä homma kuulostaa joidenkin korvissa aika turhalta. Okei, itsekin mietin hyvin usein, että miksi roikun tietokoneella päivät pitkät näpsyttelemällä samoja koodeja yhä uusiin kisaosallistumisiin ja kirjoitan tekstiä paikasta joka ei ole edes olemassa. :D

Ja on tästä ollut paljon hyötyäkin! Kirjoitustaitoni ovat kehittyneet huimasti ja olen oppinut tottelevaisuuden sun muiden lajien säännöt kisaamisen lomassa.

No sitä juuri. :D

[Nath]

Just eilen yks mulle melko uusi tuttavuus näki tämän foorumin ja totesi ihmettelevään sävyyn, että "virtuaalinen...koiramaailma?" Sanoin sitte vain, että olen harrastanut sitä jo 10 vuotta, mutten jaksanut sen kummemmin selitellä, kun se ei mitään tarkempaa kysynytkään. Pitäisiköhän ihan kysyä, että mitäs se nyt minusta ajattelee, vaikutanko sen mielestä lapselliselta.

Minä en koe olevani sen lapsellisempi kuin ikäiseni yleensäkään (vuosia kertynyt 21), mutta lapsenmielinen kylläkin. Virtuaalikennelin pito on minulle keino pitää niin hurjaa koiramäärää ja niin monesta eri rodusta kuin mieli tekee. Tosielämässä mulla tuskin tulisi olemaan koskaan 43 koiraa 14:sta eri rodusta... Ehkä eniten mielihyvää saan kuitenkin ulkoasujen teosta ja niiden koodaamisesta sekä taitojeni kehittämisestä kirjoittamisen ja grafiikan näpertämisen parissa. Kirjoittamistaitoa tuskin kukaan voi sanoa turhaksi, joten tuossakin mielessä koen tämän harrastuksen aika yleishyödylliseksi.

Myönnetään, että joskus en uskalla edes mainita kellekään harrastavani virtuaalikoiria, koska siitä saa useimmissa piireissä automaattisesti lapsellisen leiman. On kyllä tullut pohdittua useampaan otteeseen, että mikä järki tässä oikeasti on, miksi roikun netissä toisinaan pääasiassa vain kuviteltujen koirien vuoski, joita en tule koskaan omistamaan oikeasti. Siksi, koska se on minulle tapa rentoutua ja tuntea mielihyvää!

[Nora]

Siksi, koska se on minulle tapa rentoutua ja tuntea mielihyvää!

Just näin. Miksi se ulos kaatosateeseen lähteminen pitäisi olla kivaa ja rentouttavaa, kun voi olla sisällä ja virtuaalikoirailla & olla kavereiden kanssa netin välityksellä? Monet on mun lisäksi huomanneet tämän ajatuksen joka muodostuu lähes aina kun jollekin kertoo virtuaalikoiristaan. Mutta eihän se meitä haittaa, vai mitä? (:

/ Niin ja: Millaisia me virtuaalikoirailijat olemme? - ystäviä toistemme kanssa, koiraihmisiä, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta omaan koiraan, tai muuten haluamme virtuaalikoiria. (:

[Elina]

Mie väittäisin että virtuaaliharrastajat on tosi erilaisia ihmisiä, vaikka joku yhteinen tekijä varmaan täytyyki olla, esimerkiksi jonkinlainen kiinnostus koiriin, jos nyt puhutaan virtuaalikoiraharrastajista. Mielikuvitustahan tässä saa käyttää, samoin luovuutta, kun suunnittelee ulkoasuja, tekstejä ja sivujen asettelua. Mulla itellä on aivan onneton kilpailuhenki, eikä kunnianhimokaan ole mitenkään kehuttava. Mulla ei ylipäänsä ole suurta tarvetta olla paras juuri missään. Toisaalta jos koirat ei pärjää, niin kiinnostus alkaa hiipua kun tulosta ei tule.

Monesti oon kuullu serkulta, että meillä (mie, Hobu ja Anri) "ei vain ole parempaa tekemistä". Lisäksi olen esimerkiksi pikkuveljen mielestä nörtti, kun käytän aikaa tähän niin paljon. Tämä kyseinen serkku ei ymmärrä tietokoneiden päälle juuri mitään ja no... en tiedä. Niiden mielestä on käsittämätöntä miten jaksaa istua monta tuntia touhuamassa virtuaalikoirien parissa, värkkäämässä sivuja, rustaamassa luonteita, ilmottelemassa koiria kisoihin, lisäilemässä tuloksia ja tuomaroimassa, suunnittelemassa pentueita ja selailemassa sukutauluja, ja vain virtuaalisille koirille, joita ei oikeasti edes ole olemassa. Mie tykkään kuitenkin tästä ja teen tätä sen verran kuin huvittaa. Nykyään virtuaalikoirailun määrä on vähentyny enkä ilmoita koiria enää niin aktiivisesti kisoihin, mutta sitä vastoin tuomaroin nykyään ehkä enemmän ja ainakin huolellisemmin. Sivutkin ovat nykyään huomattavasti huolitellummat kuin joskus.

Jos en olisi aloittanut virtuaalikoirailua en ehkä ikinä olisi mennyt koiranäyttelyihin pyörimään, enkä ainakaan niin nuorena kuin menin. Vielä vähemmän olisin seissyt kaatosateessa kuvailemassa ja ihastelemassa märkiä tiibetinspanieleita ja sen jälkeen jäätynyt Oulussa junaa odottelemassa. Eikä mulla ehkä olisi sellaista intoa kuvaamiseen eikä niin suurta määrää tietoa koirista ja eri koiraroduista kuin on nyt, vaikka en edelleenkään väitä edes tietäväni kovin paljoa. Todennäköisesti myös reissaaminen olisi jäänyt vähemmälle. Virtuaalikoirien mukana tuli ponkaistua jos jonkinlaiseen touhuun mukaan. Ja onhan tämän kautta saanut hyvia kavereitakin; Satmin, Anrin ja Pehkon!

Lapsellista tai ei, mutta en kyllä kerro kenellekään harrastavani virtuaalikoiria ainakaan suoraan, ellei joku sitten kysele. Vaikka touhu sinänsä olisi niistä typerää, niin kyllä kaikki ihmettelee, miten olen saanut sellaiset sivut kasaan kuin olen saanut. Virnuiluahan tästä saa kuulla, mutta entä sitten. Harrastushan tämä on, siinä missä tanssi, jalkapallo, käsitöiden tekeminen tai yleisurheilu. Kaikki ihmiset ei pidä tanssimisesta tai jalkapallosta, enkä itse voisi kuvitellakaan harrastavani yleisurheilua tai vaikkapa hiihtoa tosissani, miksipä kaikkien siis tarvitsisi tykätä virtuaalikoirailustakaan? Eihän jalkapallon pelaajiakaan välttämättä juuri muu yhdistä kuin kiinnostus siihen jalkapallon pelaamiseen, ja sitäkin tehdään varmasti tasan niin kauan kuin se on hauskaa ja kiinnostaa. Niin tätäkin.

[Hobu]

Ja on tästä ollut paljon hyötyäkin! Kirjoitustaitoni ovat kehittyneet huimasti ja olen oppinut tottelevaisuuden sun muiden lajien säännöt kisaamisen lomassa. Virtuaalikoirailu on myös lisännyt kiinnostusta oikeita näyttelyitä kohtaan ja tutustuttanut minut eri koirarotuihin.

Tuosta lajien säännöistä. Itse olen vain mennyt enemmän sekaisin säännöissä kun pitää muistaa virtuaalimaailman koukerot ja irl-maaliman koukerot erikseen. Virt. kuinka monta ykköstä aina mistäkin lajista pitää kerätä valioksi jne. Kun irl lajien säännöt poikkeavat lopulta aika paljonkin. Varsinkin paimennuksessa sekä hieman vähemmän, mutta merkittäviä eroja ainakin on myös agilityssä ja tokossa. Mutta jos nuo olisivatkin täysin samanlaiset kuin irl, ei ne taitais oikein toimia.

Mutta minäkin koe, että hyötyä tästä on ollut. Ulkoasun teko taidot kehittyneet ja erityisesti olen oppinut tuntemaan monia uusia rotuja, kun on pitänyt kaivaa kuvia ja yrittää ettiä tietoa, että saa rodunomaisen luonteen kirjoitettua. Ja varmasti on myös kirjoitustaidot kehittyneet. Ja kuten Elinakin sanoi niin on saanut uusia hyviä kavereita! Elinan kirjoituksen voisin allekirjoittaa melkein täysin muutenkin.

[Kirsi]

Itse olen aika mielenkiintoinen virtuaalikoiraharrastaja siinä mielessä, kun mulla on asiat toiste päin. Kotona pyörii kolme koiraa, mutta mun kärsivällisyys ja kiinnostus ei riitä niiden kouluttamiseen ja lenkille viemiseen aikaisin aamulla, joten mä pyörin koirien parissa mielummin etäämmältä. Näiden syiden takia en usko, että mulla itselläni tulee tulevaisuudessa koiraa olemaan, vaikka siihen mahdollisuus yksin asuessa olisikin. Toisaalta pakkolenkityksessä olisi se hyvä puoli, että se olisi sitten pakko lähteä viemään sitä koiraa lenkille (= itselle liikuntaa), kun ei olekaan enää äitiä niitä hoitamassa. Mutta joo, tämän ruudun takana ei istu todellakaan ihanteellinen koiran omistaja, vaikka koirat muuten kiinnostaakin. Taidan olla tämän foorumin kissaihmisin (jee keksin uuden sanan) henkilö :D. Tiedä sitten tulevaisuudessa vaikka omistaisin kennelin, mutta tällä hetkellä ja iällä näin.

Joten miksi sitten kiinnostaa virtuaalikoirat? Itse asun 20 kilometrin päässä kaupungeista niin sanotussa korvessa, jossa ei kulje edes bussit, joten voitte kuvitella elämän käyvän aika pitkäksi. IRL-kavereita ei löydy, joten turha kuvitella jonkun pyytävän vierailuille tai elokuviin. Ihminen kaipaa jotain tekemistä, ja mulla on sitten tämä harrastus. Jos virtuaalikissapuoli olisi näin aktiivista, niin siirtyisin luultavasti sinne, mutta koska sitä kuolleempaa harrastusta on vaikea löytää, niin keskityn sitten koiriin.

Lyhyesti sanottuna harrastan tätä, koska ei ole parempaakaan tekemistä. Kesällä pitäisi tulla muutto kaupunkiin (elämä, etkö olekaan unohtanut minua?) ja omaan yksin elämiseen, joten katsoo nyt onko sitten enää aikaa leikkikoirille. Tiedä sitten löytyykö nettiäkään enää vähäisten varojen takia, ja nettiyhteyshän se pääasia tässä harrastuksessa valitettavasti on. Tosin en voi olla kovinkaan pahoillani tästä asiasta, koska mä mielelläni istuisin päivät vaikka kahvilassa tai kirjastossa kuin istuisin koneella tuijottamassa turrilan etusivua :p.

[Emine]

Oon kyllä samaa mieltä että mielikuvitus on todella suuressa asemassa virtuaalipuuhissa! Ja se mitä Nath sanoi, että tämä rentouttaa ja tästä saa mielihyvää - myös ajatukset pieneksi (tai vähän suuremmaksikin) hetkeksi muualle! Itselläni on myös tuo kilpailemisentahto, joka tuo tähän "peliin" motivaatiota lisää. Kilpailulla tarkoitan sekä omien koirien menestystä eri lajeissa sekä sitten kennelin menestystä, esimerkiksi pentueissa. Myös monet haluaisivat ehkä saavuttaa mainetta?
Mä tykkään luoda mielessäni kennelin ympärille maisemia ja tapahtumia. Niitä saa aikaan etenkin tekstin avulla, myös kuvien. Myös koirien luonteita olen painottanut paljon, vaikka nyt se onkin jäänyt vähän .. , mikä harmittaa suuresti.
Mä en tosiaan kerro tästä harrastuksesta juuri kenellekään, vaikka oon ollut kuvioissa jo kuusi vuotta. Vaan sen takia etten jaksaisi vastata ehkä kertomisesta seuraaviin kysymyksiin ja muutenkin saattaisi ärsyttää sellainen tietty epäymmärtäväisyys. Oon kertonut vaan parille kaverilleni. Nekin on ollut sellaisia, joille kertomista oon tunnustellut aluksi pitkään ja sitten sanonut. En ole vielä kertonut edes poikaystävälleni. Reaktiot ei kyllä ole ollut mitenkään erikoisia. Luulen että suurin osa niistä kavereista joille olen kertonut on jo unohtanut asian.
Mutta ei musta kyllä ulospäin näy että harrastelisin virtuaalikoiria, musta ei taida näkyä edes, että olen koiraihminen! Mutta mullahan ei omaa koiraa ole. Ties vaikka en olisi koskaan ajautunut tänne jos olisi!
Mutta ehdottomana ykkösenä tän harrastuksen viehätysvoimana pidän mielikuvitusta. Ehkä virtuaalikoirailijoilla on sitten jotenkin vähän vilkkaampi mielikuvitus? ;>

[-Emily]

Ihminen, joka pyörii virtuaalimaailmassa, omaa mielestäni erittäin hyvän ja rikkaan mielikuvituksen!
Monilla myös ei välttämättä ole koiraa / eivät voi allergioiden tmv takia hankkia. Tai haluaisivat perustaa ihan oman kennelin,
mutta näin URL se on näppärää ja helppoa, joten miksei? ( :

Olen myöskin kuullut monia naurahduksia ja minun on kerrottu olevan erittäin "no life" -tyyppinen, kun tämmöistä touhua pyöritän taas jälleen. Monien mielestä virtuaalikennelin/kennelien pitäminen on "pikkulasten juttuja" ja lapsellista. Ottarn huomioon että eivät kaikki ihmiset näissä piireissä ole tasan sitä 11 - 13ikäluokkaa. Minäkin olen nyt kuudentoista, eikä minua kiinnosta pätkääkään mitä muut minusta tuppaavat ajattelemaan.

[Jussu]

Siihen nähden mitän vanhoja ihmisiä täällä muutenkin pyörii, en sanoisi tätä lapselliseksi, en ainakaan virallista puolta. Tuolla ns. hoitaja kenneleissä porukkakun on jtn. päällä kahdeksan vuotiaita. Toisaalta pidän itseäni lapsellisempana kuin muut ikäiseni, ja minulla on mielestäni hyvä mielikuvitus, joten miksi ei? Minulla on koira, kääpiövillakoira. Haaveena olisi saada joskus saku, tervu tai malikka. Mutta virtuaalipuolella minulla voi olla niin monta sakua ja tervua ja malikkaa kuin vain haluan! Miksi en siis viihtyisi täällä? Kadehtimassa toisten huippu menestyneitä koiria, ja tähtäämään itse samaan omilla piskeillä?

Saatan joskus kysyä "Tiedätkö mikä on virtuaalikoira?" Mutta udein vastaus on kielteinen, en erutyisesti mainosta harrastavani tätä vaikka pari ystävääni sen tietääkin. Virtuaali puolella, esim. Turrilassa "tapaa" koiriin kiinnostuneita ihmisiä, kun kaverini eivät mitään koiraihmisiä ole... Täällä voi jutella siitä mistä kaikki ovat kiinnostuneet, jos puhun kaverilleni virtuaalikoirista, on sama kun puhuisin yksikseni. Ihanana ihmisenä kaverini kuuntelee vaikkei häntä kiinnosta tippaakaan...

Olen melko kunnianhimoinen, vaikkei koirian kisautus niin aktiivista olekkaan. Lisäksi pidän todella paljon kirjoista ja lukemisesta, sekä kirjoittamisesta.
Kokosin muutaman asian jotka yhdistävät meitä, kaikki ei tietenkään välttämättä pidä paikkaansa:

-kunnianhimoisuus "kilpailemisen tahto"
-lapsellisuus ja/tai lapsenmielisyys
-ikä (yläaste/lukio)
-kirjat (lukutuokka)
-kirjoittaminen
-mielikuvitus
-kiinnostus koiriin