Oonkohan mä sitten kovin lapsellinen kun näin 19-vuotiaana ei tunnu että olisin hetkeäkään liian vanha harrastamaan virtuaalikoiria. Toki se terminä antaa jokseenkin nolon ja lapsenomaisen kuvan, mutta kun kattoo millaisia sivuja ja mitä panostusta osalla nykyään tähän on, niin täähän on tosi päheetä. Enkä kyllä tiedä kestäisinkö jos kaikki vanhat harrastajat lopettaisivat.
Mulla on vähän vaihtelevasti mielenkiinto näihin, ja yritän antaa itselleni anteeksi jos ei huvitakkaan joka päivä olla kisakalentereita kyttäämässä jne. En halua että tämä on pakkopullaa, vaan mukavaa ja hauskaa tekemistä.
Oh look - I'm opening my box of care! Oh wait - it's empty!
^ Et :D Mulleki on alkanu nyt vasta ehkä viimisenä kahtena vuotena sellanen olo, että alan olla liian vanha tähän leikkiin :P
Mä varmaan jossain vaiheessa tässä alan vähentämään turhien koirien määrää, palautan kuvat jotka uusille evm koirille oon hankkinu ja toteutan pikkuhiljaa jo tehtyjä suunnitelmia ja samalla alan pikkuhiljaa katoamaan. Tässä on just se, että on niin paljon hienoja koiria itellä, niin paljon tavoitteellisia kasvatus juttuja, ettei vaan millään raaskisi kaikkea heivata roskiin :P
Mähän olin jo hilkulla vuodenvaihteessa etten lopettanut. Silloin into tuli jostain takaisin, mutta nyt on taas erilainen tilanne. Sillon ei ollu edes kaikki koirat jääneet tällä tavalla seisomaan.
2013: VUODEN KASVATTAJA, RATAMESTARI & TUOMARI
2014: VUODEN KENNELINPITÄJÄ, POKAALIKAHMIJA & AKTIIVIKASVATTAJA
2015: VUODEN LIITONPITÄJÄ
2016: VUODEN KENNELINPITÄJÄ, RATAMESTARI, AKTIIVIKASVATTAJA & LIITONPITÄJÄ
2017: VUODEN POKAALIKAHMIJA, RATAMESTARI, ULKOASUNTEKIJÄ & AKTIIVIKÄVIJÄ
2018: VUODEN LIITONPITÄJÄ, PILKUNVIILAAJA & ULKOASUNTEKIJÄ
Mut nythän me kaikki joilla vaan aika riittää, voitais yrittää inspiroitua uudestaan sen ollessa ehkä hiukan helpompaa kun kaikki ottaisi yhteiseks tavoitteeks meidän jäljellä olevalla porukalla yrittää nostaa virtuaalikoiraharrastusta kuolleista!
Just a thought. Mut omasta mielestä tässä harrastuksessa yhteisöllisyys on kuitenkin mielettömän tärkeä, hieno ja eteenpäintyöntävä asia. Ajattelin pitkään että jos nyt lopettaisin kun ei yhden ihmisen poisjääminen kuitenkaan mihinkään vaikuta, mutta kyllä se voi vaikuttaa. Eikä todellakaan mitenkään syyllistääkseni esim. niitä, joilla aikaa ei vain ole. Mut mua vaan jotenkin pelottaa niin paljon se fakta, että kun riittävän moni lopettaa ja kaikkien tekemä hieno työ ja vuosikymmenet valuvat niin sanotusti viemäriin, niin olen valmis jatkamaan. Tosin en yksin.
On mullakin käynyt mielessä lopetus tässä viime kevään/kesän aikana, kun oon nyt joutunut innon puutteesta taukoilemaan niin rajusti, etten yhdessä vaiheessa päivittänyt enää liittojakaan. Ja joo, ikääkin alkaa olla, mut en mä sitä ole itse pitänyt esteenä. Ei vaan raaski jättää hienoja projekteja kesken..
Turrichatissa kun on puhuttu viime aikoina vkoirista paljon niin on tullut sellaista pientä intoa takaisin, että ehkä mä tästä vielä nousen. Mitä enemmän ihmiset puhuu innoissaan suunnitelmistaan, näyttää piirroksiaan turrichatissa jne niin se nostaa itsellekin fiilistä, että pitäisi saada jotain aikaiseksi. Sainhan mä sen verran et päivitin koirieni kaikki kuukausia vanhat tulokset niiden sivuilla sekä näyttelytuloksia viime vuodelta asti, että ne olis ajantasalla nyt kun alkais vaan kisaamaan uudestaan. Liittojakin päivitän taas itse. Ja joitain piirroksia luonnostelin aiemmin kun ehdin, mut se jäi vähän kesken kun aika loppui kesken silloin.
Muakin pelottaa se, et mitä sitten kun pari meistä vanhimmista harrastajista oikeasti lopettaa. On ollut niin nihkeää saada uusia tosissaan harrastavia joukkoon, kun tää ei ole harrastuksena kovin houkutteleva nykynuorille. :|
Shady kirjoitti:Toisaalta.. Oonhan mä jo aika vanhakin leikkimään virtuaalipiskeillä
Krhm, olen takuulla yli-ikäinen jonkun mielestä, mutta mulla ei ole minkäänlaista halua lopettaa. Tykkään evm-koirien tuomisesta, jalostussuunnitelmien tekemisestä, pentujen nimien keksimisestä, kennelin tekstien kirjoittamisesta, kisojen järjestämisestä ja miljoonasta muusta virtuaaliharrastukseen liittyvästä jutusta. Voisinhan mä alkaa rustailla runoja virtuaalikoiraharrastuksen sijasta, mutta ei se olisi yhtä kivaa. Tykkään tästä yhteisöllisyydestä ja koirapuolen rennosta meiningistä, vaikka harrastajakato kyllä harmittaa. Mullakin nykyään kiinnostus aaltoilee ja muut jutut menee edelle, mutta elämä on eikä se oo niin vakavaa.
When the hurricanes came for me
I could finally crash again
And that's how I became the sea
Mua kiinnostaisi tietää mikä aikoinaan sai aikaan sen ison aallon uusia virtuaaliharrastajia? Ite tulin just kans sillon mukaan, se tais olla se vuoden 2009 tammikuu ja koko vuos oli todella aktiivinen. Suunniteltiin kaikenmaailman virtuaalilehtiä ja kokoajan sai olla opastamassa uusia tulokkaita. Hmmmmm....
Mä oon sitä mieltä että pitäis keksiä jotain uutta ja hienoa, kun nyt kuitenki ollaan samassa pisteessä kaikkien juttujen kanssa kun sillon vuonna 2009. Kutakuinki kaikki kisaaminen yms. on samanlaista. Musta tuntuu et itekkin innostuisin jos ois jotain ihan uutta. Mun mielestä uusille vFCI:n sivuille vois vaikka ideoida jotain coolia. Eiks koodaus oo kuitenkin kehittyny hirveesti ja meillä on paljon kooditaitureita täällä (ainakin Timbe XD) et eiks sinne vois tehdä vaikka jonkun kirjautumisjärjestelmän tai jotain muuta jännää.
Mun mielestä pitäis tehdä joku tempaus. Ettii tän harrastuksen ongelmakohat ja kehittää niit parempaan suuntaan.
/ Ja oon nyt pikkaisen välillä käyny kurkkimassa mitä täällä nykyään tapahtuu. Mulla on itelläkin noussut sellainen pieni innostus, että mitä jos. Faktahan on että mulla on aika rajallinen määrä aikaa tän elämäntilanteen takia, mutta kyllä mä vaan päivät hyvin pitkältä tässä koneella kökötän. Olin sit töissä, koulussa tai kotona. Aina ehtii muutaman kisailmon laittaa sähköpostilla menemään. :D Nyt oon muutenkin vielä marraskuuhun asti kotona, niin ehtisin tässä kivasti pistää jotain pystyyn. Mutta en haluais yksin lähtee mitään toteuttamaan, niin oisko kukaan kiinnostunu kaveriks? En oo miettiny mitään rotuja, en oikeestaan mitään muutakun että hirvee innostus ois jotain alkaa suunnittelemaan.
Vuoden Eniten aikaansaanut 2014
Vuoden Herranterttu 2014
Mulla olis intoa kyllä kisata koiria ja muuta kivaa mut homma tökkää siihen että kennelin sivut on jatkuvasti alhaalla ja vaikka sivut sattuiskin olemaan ylhäällä niin ainakaan tiedostoihin ei pääse käsiksi mitään kautta. Olin pitkään tyytyväinen tähän hostiin mut nyt ilmeisesti alkaa olla aika vaihtaa jonnekin muualle. Vaan minne, siinä pulma. Sivujen muuttaminenkaan ei oikein jaksaisi innostaa mutta se olis tehtävä jos kisaamaan haluaa.
Jotain pentuesuunnitelmiakin mulla olis, mutta ensin pitäis saada sivut jonnekin sellaiseen paikkaan jossa ne olis ylhäällä edes suurimman osan ajasta... Kisoihinkaan ei oikein viitsi ilmoitella koiria kun ei ole varmaa saavatko tuomarit niitä sivuja sitten ollenkaan auki. Enkä saa tuloksia kumminkaan sivuille asti päivitettyä.
Mä oon nyt aika varmasti lopettamassa virtuaalitouhut, sillä aikani ei virtuaalikoirilleni riitä. Pitää asiaa vielä pyöritellä ja miettiä. Oon ollu hiljaiselolla jo muutama kuukautta, eikä vieläkään virtuaalikennelit innosta. :(
Kun aika moni kamppailee ilmaisten kotisivutilojen kanssa, niin ei kukaan olisi kiinnostunut yhteisestä sivutilasta? Domain voisi olla vaikka niinkin mielikuvitukseton kuin virtuaalikennelit.net. Yksinkertaiset webhotellit, joissa sivut ovat ainoastaan kuvaa ja staattisia html-sivuja, eivät maksa edes kauhean paljoa. Esimerkiksi Suncometin Perus-webhotelli maksaa vuodessa 36euroa, joka tekisi viideltä käyttäjältä ~7e vuodessa. Ja tilaa kyllä olisi. Ainoa vaan, jos jättää maksamatta, niin sivutkin häipynee sitten. Ja muille käyttäjille palvelu kallistuisi.
Hmm... Haluaisin perustaa sellaisen virtuaalikoirien koulutuskeskuksen (jollain kivemmalla nimellä tosin), jossa hoitajatoiminta yhdistyis uusien harrastajien opastamiseen mm. kisautuksen ja kasvatuksen suhteen. Aattelin, että se toimis vähän samalla periaatteella kuin heppapuolella yksityistoiminta. Porukka vois tuoda sinne oman koiransa ja hoitaa sitä joko tarinoin tai roolipelaamalla, ilmoittaa omaa koiraansa kisoihin ja sitten minä päivittäisin tulokset koirien sivuille.
Saman saitin alle haluaisin myös mahdollisuuden kisaaja/kouluttajatoiminnalle. Koirat siis ois periaatteessa sen koulutuskeskuksen/mun omistuksessa, mutta niillä ois henkilökohtainen kisaaja, joka vastais ilmoittautumisista. En vaan sitten tiiä, että pitäiskö virallisissa kisoissa koiran kisaajan olla myös koiran omistaja vai onko periaate ainoastaan, että yhtä koiraa kisaa vain yksi ihminen?
Toisekseen tää idea houkuttais, koska silloin siinä ois yhteisöllisyyttä ja kouluttajilla ois mahdollisuus tutustua toisiinsa. Haluaisin suunnata tän nimenomaa lajista kiinnostuneille ja uusille harrastajille, vähän niin kuin ponnahduslaudaksi oman kennelin perustamiseen. Kun itekkin oon tänne päätyny hoitajatoiminna kautta, mutta nykyään hoitojatoimintaan painottuneita kenneleitä on hyvin vähän. Eli on korkeampi kynnys löytää sisälle virtuaalikoirien maailmaan.
Toisaalta en tiiä, onko mulla aikaa ylläpitää tätä niin laajana kokonaisuutena kuin haluaisin (edellä mainittujen ideoiden lisäksi ois vielä pari muutakin suunnitelmaa). Ja sitten tahtoisin myös mielipitäitä teiltä muilta, että kuulostaako tämä tarpeelliselta tai hyödylliseltä?
Pammee kirjoitti:Saman saitin alle haluaisin myös mahdollisuuden kisaaja/kouluttajatoiminnalle. Koirat siis ois periaatteessa sen koulutuskeskuksen/mun omistuksessa, mutta niillä ois henkilökohtainen kisaaja, joka vastais ilmoittautumisista. En vaan sitten tiiä, että pitäiskö virallisissa kisoissa koiran kisaajan olla myös koiran omistaja vai onko periaate ainoastaan, että yhtä koiraa kisaa vain yksi ihminen?
Mulla on sellainen hämärä muistikuva, että tän suhteen on ainakin joskus oltu vähän niuhoja. Yhteiskenneleitä on kyllä nähty, mutta mun ymmärtääkseni niissä on koirat jaettu omistajien kesken nimenomaan kisautusta ajatellen. Onhan se musta vähän kyseenalaista, jos osallistujarajoitus on 4 koiraa/omistaja/luokka ja sitä kierretään kiusattajien avulla: yhdeltä ihmiseltä onkin yhtäkkiä 12 koiraa kisassa, koska hänellä on kolme kisauttajaa, jotka ilmoittavat jokainen neljä koiraa mukaan.
Pammee kirjoitti:Toisekseen tää idea houkuttais, koska silloin siinä ois yhteisöllisyyttä ja kouluttajilla ois mahdollisuus tutustua toisiinsa. Haluaisin suunnata tän nimenomaa lajista kiinnostuneille ja uusille harrastajille, vähän niin kuin ponnahduslaudaksi oman kennelin perustamiseen. Kun itekkin oon tänne päätyny hoitajatoiminna kautta, mutta nykyään hoitojatoimintaan painottuneita kenneleitä on hyvin vähän. Eli on korkeampi kynnys löytää sisälle virtuaalikoirien maailmaan.
Toisaalta en tiiä, onko mulla aikaa ylläpitää tätä niin laajana kokonaisuutena kuin haluaisin (edellä mainittujen ideoiden lisäksi ois vielä pari muutakin suunnitelmaa). Ja sitten tahtoisin myös mielipitäitä teiltä muilta, että kuulostaako tämä tarpeelliselta tai hyödylliseltä?
Ihan mielenkiintoinen idea. Pistä ihmeessä pystyyn, jos sua kiinnostaa. :) Itse en tosin henkilökohtaisesti usko tällaisen olevan ratkaisu harrastajakatoon. Koen ongelman olevan siinä, että virtuaalikoirien pariin ei löydetä alkujaankaan ja/tai tämä ei liene muodikas harrastus tällä hetkellä. Virtuaalikoiraharrastus kaipaisi markkinointia, mutten oikein tiedä missä ja miten. Jonkinlainen mainostempaus olisi paikallaan. ;)
When the hurricanes came for me
I could finally crash again
And that's how I became the sea
Lansu_ kirjoitti:Mulla on sellainen hämärä muistikuva, että tän suhteen on ainakin joskus oltu vähän niuhoja. Yhteiskenneleitä on kyllä nähty, mutta mun ymmärtääkseni niissä on koirat jaettu omistajien kesken nimenomaan kisautusta ajatellen. Onhan se musta vähän kyseenalaista, jos osallistujarajoitus on 4 koiraa/omistaja/luokka ja sitä kierretään kiusattajien avulla: yhdeltä ihmiseltä onkin yhtäkkiä 12 koiraa kisassa, koska hänellä on kolme kisauttajaa, jotka ilmoittavat jokainen neljä koiraa mukaan.
Juu, tuota mä vähän mietinkin. Toki sitä vois rajoittaa niin, että yks ihminen voi kisata vain yhtä tai kahta keskuksen koiraa. Silloinhan se on periaatteessa vähän sama tilanne kuin koira olisi annettu sijoitukseen. Tai sitten muotoilla koko idea niin, että tarjoan vain sivupaikan yksityisille koirille, jolloin omistajilla on kaikki päätäntävalta siitä, mitä niiden kanssa tehdään. Ja jos sillä omistajalla on omakin kenneli tai muitakin koiria, niin se on sen omalla vastuulla, että ilmoittaa oikean määrän koiria kilpailuihin.
Tarkoitus kun ei kuitenkaan olisi tavoitteellinen kasvattaminen, kunhan ihmisillä ois mukavaa. :)
Minä täällä taas. Tässä tulee jos jonkinmoista pohdintaa.
Multa löytyisi nyt paljon inspiraatiota virtuaalikoirille ja aikaakin ihan tarpeeksi, että saisi päiviteltyä ja kisattua. Huono säkä ettei tietokonetilanne ole vieläkään parhaimmasta päästä mutta parempi kuin aikaisemmin. Piirtopöytää ei ole tähän älyhitaaseen läppäriin asennettu, enkä edes yrittäisi, mutta ÄH että ärsyttää kun ei voi piirtää.
Sitten jotain henkevää: Olen todella iloinen Anernerkista. Jotenkin on kiva, että into yhden rodun kanssa on säilynyt (miten sen nyt ottaa kun olen taukoillut), mutta siis missään vaiheessa ei ole tullut ajatusta että haluaisin luopua alaskanmalamuuteista. Ei siis missään vaiheessa! Ja se jos jokin on itselleni outoa, mutta ehkä malamuutti onkin se mun rotu. Gaissavaaran kaukasiankoirat ovat myös innostaneet, mutta välillä tuntuu että niitä ei aina jaksaisi pyörittää vetokoirien ohella. Onneksi en ole vastuussa kenellekään näistä, kun yksi ainoa koira on suvullinen ja loput evm-sukuisia niin ei stressiä kisaamisesta tms. Sama tietysti Anernerkin koirissa, kun kaikki omia tuonteja/linjoja.
Dalivinci on ihan kiva projekti, rento ja sellainen... selkeä. Oon tykännyt tosi paljon kun olen joillekin koirille saanut valokuvia ja säästänyt omaa piirtokättä. Kuinka helppoa se onkaan :D Näissä koirissa kuitenkin stressaa kaikkien tulosten päivittäminen sivuille, mutta toivottavasti lopulta pääsen vähemmällä, kun tavoitteena ei oo ehdoton valioituminen.
Gallethin "yksityisiä" en oo juurikaan miettinyt. Niitä oon kisannut ihan normaalisti muiden koirien ohella, mut en jotenkaan jaksa stressata niistä (ja se jos mikä on hyvä). Näihin koiriin olen jotenkin ihastunut, ovat paljon persoonallisempia.
Uudet rotuinnostukset häiritsevät kyllä jatkuvasti. THANK GOD en ole vielä hankkinut uusia epämääräisen rotuisia virtuaalikoiria, mutta vitsi kun tekee usein mieli! Voisin perustaa vaikka amerikanakitakennelin, venäjänvinttikoirakennelin, berninpaimenkoirakennelin, bichonfrisekennelin, ceskoslovenskyvlcak-kennelin, tanskandoggikennelin... Aina kun näen jonkun koiran kävelevän tuolla jossain kadulla niin heti mietin "oi kun ihana, tollasia ois kiva omistaa" ja sit meinaankin jo että mitä jos hankkis muutaman virtuaalikoiran. Ja välillä innostun uudestaan sen rotuisista koirista mitä oon jo myynyt pois tai kuopannut tai jotain :D Mutta kyllä ne innostukset yleensä lähtee yhtä nopeasti kuin tuleekin ja oonhan mä aika hyvin pidätellyt itseäni :D
Lopuksi teille eriiittäin henkilökohtaisia kysymyksiä! Ois kiva keskustella jos muillakin samoja pähkäilyjä. :D
Tuleeko sinulle uusia rotumieltymyksiä/innostuksia, kuinka usein?
Mistä roduista olet ollut innostunut?
Mikä saa sinut kiinnostumaan jostain rodusta?
Onko joku nykyinen kennelisi vastaavan "harkitsemattoman innostuksen" tuotos?
Millä keinoin hallitset innostuksiasi?
Mut omasta mielestä tässä harrastuksessa yhteisöllisyys on kuitenkin mielettömän tärkeä, hieno ja eteenpäintyöntävä asia. Ajattelin pitkään että jos nyt lopettaisin kun ei yhden ihmisen poisjääminen kuitenkaan mihinkään vaikuta, mutta kyllä se voi vaikuttaa. Eikä todellakaan mitenkään syyllistääkseni esim. niitä, joilla aikaa ei vain ole. Mut mua vaan jotenkin pelottaa niin paljon se fakta, että kun riittävän moni lopettaa ja kaikkien tekemä hieno työ ja vuosikymmenet valuvat niin sanotusti viemäriin, niin olen valmis jatkamaan. 
Tosin en yksin.
