Voikohan miuta nyt ees sanoa vanhaksi virtuaalikoirailijaksi, kun olen pyörinyt täällä kohta nelisen vuotta? No mutta enivei, pakkohan tännekin oli tulla kirjoittamaan omista muisteloista, pistikin tämä topic hieman miettimään, minkälaisia kenneleitä miulla tässä vuosien saatossa on ollut ja minkälaisia hoitokoiria olen hoitanut ja niin. Hauskaa. :-D
Miullahan onkin tavallaan ihan kauhea ikävä niitä vanhoja, perinteisiä freewebsin valmisulkoasukenneleitä, jossa ei niin välitetty kirjoitusasusta tai muusta, kunhan vain koiria oli paljon ja hoitajia löytyi. Tavallaan se oli tosi kotoista ja mukavaa meininkiä, mutta välillä tuli sellanen tosi surkuttelijaolo, että yhyhyhyy, miulla ei oo ku pari hoitajaa ja yhteistyökennelillä on jo parikymmentä ja niin. Pitemmän päälle nää nykyiset kennelit on kyllä vähän muksimpeja, täytyy myöntää. Mutta kyllähän tuolla nykyäänkin tulee vastaan noita hoitajatoimintakenneleitä, ei ne oo vielä mihinkään kadonnut. Vielä elokuussa miekin pidin hoitskutoimintaa ja mistäs sitä tietäis, jos joskus palaisinkin sen pariin. Eihän sitä koskaan tiedä, sanotaan. Mutta alukshan olivat nämä easymodekennelit ihan siis daa juttu ja yläkerran kaveri kun kertoi miulle näistä kenneleistä, niin aluks olin ihan että vois vähempää kiinnostaa, mut sit jotenkin kiinnostuinkin näistä. Ensimmäinen, pari päivää kestänyt
kennel Salamatassun, oli siihen aikaan kova sana ja teinkin muutaman koiran, kunnes kiinnostuin vanhaenglanninlammaskoirakasvattamisesta ja niinsanotusti "heräsin" kasvattamaan miulle rakkainta rotua. Nimeksihän tuli tietysti
Sirius, minulle rakkain nimi, kunnes joudun luopumaan siitä, kun lähdin katsomaan fci:n kennelnimilistaa. Noh, sitä easykenneliä pidin tosi kauan, ja siellä vallitsikin suuri hoitajatoiminta, vaikka kennelini ei ollut mistään parhaimmasta päästä, jos nykyään katselisin sitä tällä nykyisellä arviointikyvylläni. Siihen aikaan turrilan Lanian BlueNote oli niin kovassa huudossa, että katselin kenneliä päivittäin kateudenrippeiden sekoittamina tunteina. Mutta kyllä se oli aika kovaa aikaa tarkistaa innosta puhkuen vieraskirjat ja sitä rataa. Että oliko tullut hoitajapyyntöjä, ehkä kehuja tai haukkuja, ehkä jopa hoitotarina? Silloin ei välitetty niinkään ulkoasusta, ja se oli miun kannalta helppoa, koska en ollut tosiaan mikään mestari muokkauksissa jne. Onneks miunkin valitsemat valmisleiska kelpas kaikille ja pian saatiin selville, että ulkoasua pystyi vaihtamaankin tuosta vain! Se oli silloin tosi kova juttu, uskokaa pois.
Noh mutta, näiden jälkeen areenalla saivat tilaa HTML-kennelit, joskin monet siirtyivät sinne vasta myöhemmin. Mie opin HTML-kielen pitkien mutkien jälkeen ja sitten oli kova olo meitsilläkin! Katottiin Eternity Worldin ja Ristiretken ulkoasut ja valkattiin parhaimmat. Muistan elävästi, kun Ristiretkestä tehtiin ulkoasu ja minulle tehtiin sitä ihan oma kuvanmuokkaus. Oli silloin tämäkin tyttöä intoa täynnä, täytyy sanoa! Sirius kesti pitkään, ja oli monia vaiheita, huonoja ja hyviä. Sitten Freewebs kiltisti turmeli sivuston, niinkuin kävi myös Carlyonin upeelle Asashi Inulle. Sen jälkeen en ole luottanut Freewebsiin tippaakaan. Uusi leiska tuli myöhemmin Mirzulta ja silloin pistettiin hulinaksi! Hoitajia oli ihanaisesti, mutta huuma meni sitäkin nopeammin. Nyt Sirius on kuollut ja kuopattu, hmm. Sitten tuli yksärikenneleiden taiat valmisleiskoista, mutta itse en siinä huumassa pysynyt kärryillä ja pidin pitkää taukoa. Sitten löysin ihanaisen turrilan ja se pelasti varmaan koko virtuaaliharrastukseni! Olen niin kiitollinen, että löysin myös tällaisen puolen virtuaalikoirailusta. Mutta olis se kyllä ihanaa joskus perustaa hoitajatoimintaan panostava virtuaalikennel.. kuka tietää.
Minulla on ollut Siriuksen ja Salamatassujen välissä vaikka kuinka paljon kenneleitä, jotka eivät vain ole ottaneet tuulta purjeisiinsa. Meinasinpa melkein unohtaa Timantenkin, miun ikioman Timantekullan, pienen silmäteräni, joka kasvatti niinikään lampureita. Timante oli Siriuksen seuraava, tai miten vain, Timanten jälkeen pidin taukoa ja perustin Siriuksen jälkeen, niin miten sen nyt voisi sanoakaan oikein. Mut enivei, Timantessa oli periaatteessa pelkkiä meidänluokkalaisia tyttöjä hoitamassa, ja ne kaikki oli kyllä mahtavia hoitajia. Oli se mukavaa aikaa, vaikka aluksi ajateltiinkin kaverin kanssa Timantesta sellaista koiraklubia, mutta sitten siitä tulikin niinkin ihanainen paikka kuin kennel. Vähän kaveri ihmetteli, mutta tottui lopulta ajatukseen. Timantenkin aika oli pian kortilla ja sen taru loppui lyhyempään kuin Siriuksen. Seuraavana etappinani oli nettiystäväni Annin kanssa kennel Danone, ja voin sanoa, että se oli oikeesti hieno juttu elämässäni! Anni ei vielä Danonen alkuaikoina osannut mitenkään HTML-kieltä, mutta parin viikon kuluessa se oppi koodaamaan ja tekemään ulkoasujakin. Löysin nyt
Danonen sivutkin ja papparainen, joka hillui sivuillamme, oli kaverini ja minun tuotos, hahaa, naurakaa pois vain. Danone oli jo siinä vaiheessa ihan kuollut ja halusin tuonnekin vähän elämää ja kaverin kanssa papparainen astui kuvioihin. Se oli typerää, mutta Annikin sai sen selville ja siitä tuli pelkät naurut. Nyt en ole Anniin saanut yhteyttä, se ei kai ole käynyt pitkiin aikoihin enää mesettelemässä. Danonessa oli kumminkin hienoa toimintaa ja olin tosi onnellinen sen puolesta, mutta sitten kaikki yhtäkkiä loppui. Kiinnostus, hoitajat, aktiivisuus. Kaikki oli ohi. Surullista, mutta niiin totta. Mutta joo, nyt kaikki tuollaiset projektit on yksinkertaisesti ohi.
Hoitamistakin olen harrastanut, ehkä eniten Carlyonin Asashi Inussa, joka oli maailman parhain kennel koskaan. En ole koskaan tavannut niin upeeta hoitajatoimintakenneliä, enkä tuu varmaan koskaan tapaamaankaan. Kyllä Carlyon, (siihen aikaan Tuike-nimellä pyörinyt tyttö) oli tehnyt upeaa työtä ja täytyy taputtaa siuta olalle sen johdosta. Hoidin myös jossain muissakin kenneleissä, mutta kaikista aktiivisin olin Asashi Inussa ja siellä oli kyllä välillä kovatkin kamppailut, kuka sai eniten tassuja ja kuka oli kuukaudenhoitaja ja kenellä oli eniten tavaroita ja sitä rataa. Nykyään hoitelemiseen ei olisi enää aikaa, se on kumminkin tavallaan aika vaativaa puuhaa. Nykyään miulla ei ole muita projekteja menossa kuin Sway Rock acayadin kanssa, mutta sekin on vielä ihan vaiheessa. Nämä kuvaluvat ja oikeet tuomarit ja kisat on vähän sekottanut käsitystäni virtuaalimaailmaan, mutta hyvässä mielessä. Tää nykyinen meininki on tavallaan viisaampaa ja kouluttaa meitä kaikkia oppimaan näitä koiruuksien kisasääntöjä ja muutakin mukavaa. Sitten aikuisena osaa hommata näiden kanssa kaikkee. Muttaah, olen erityisen tyytyväinen tähän kaikkeen, mitä olen täällä virtuaalimaailmassa kokenut, kiitos teille kaikille ihanaisuuksille, jotka olette olleet mukana näissä jutuissani, kiitoskiitoskiitos! Muistan entisiä kenneleitäni lämmöllä, samoin kaikkia teitä. Virtuaaliharrastus on yksi elämäni mukavimmista tapahtumisista, it's true. Ja eiköhän me turrilan tapaan porskuteta vaan menemään tulevaisuuteen!