Millaisia ihmisiä virtuaaliharrastajat ovat?

[Mima]

Mulla alko virtuaaliharrastus lähinnä sen takia, että halusin jonkun pienemmän seurakoiran IRLissä, mutta sitä ei ole vieläkään tullut. Kotona nimittäin asustaa jo yksi ajokoira, enkä itsekkään kestäisi kahta koiraa ainankaan näillä näkymin. Eli itselleni virtuaalikoirat olivat aluksi vain aidon korvikkeita, mutta pian tähän hommaan jäi koukkuun, ja yllätän itseni jokapäivä suunnittelemasta jotain virtuaalikoira juttua. :) Harrastushan tämäkin on muiden joukossa! Jos en olisi aloittanut tätä touhua, en osaisi edelleenkään kuvata kamerallani kunnolla, koodikielestä olisin vielä enemmän out, eikä piirtäminenkään luonnistuisi tätäkään vertaa. Tässähän saa sivuharrastuksena piirtämisen tai valokuvaamisen, parhaassata pauksessa molemmat. Lisäksi täältä on löytyniyt mukavia tyyppejä, joiden kanssa riittää juttua.

Ajattelin joskus itsekkin tätä juttua täysin turhana ja lapsellisena, koska pyöritin kisaamatonta hoitajakenneliä. Sen jälkeen kun eksyin vFCIin ja Karvaturreihin, ei touhu ole ollut yhtään lapsellista. Yksi kaverinikaan ei uskaltanut aloittaa kennelin pitoa sen takia, että tämä tuntui niin todellliselta. Ymmärrän kyllä häntäkin, mutta toisaalta, täällä ei voi tehdä oikeastaan mitään peruttamatonta.

Omat kaverini ja tuttavat ovat ottaneet harrastukseni yllättävän hyvin. Eivät he onneksi ole ihmetelleet asiaa. Mutta toisaalta, olenhan (luultavasti) turrilan keski-iän alapuolenta. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat! Itselläni ovat äidinkielen esseiden arvosanat nouseet senkin takia, että olen joutunut kirjoittelemaan erilaisia tarinoita ja luonteita koirille.


Motivaatiota touhuun tuovat kilpailut, ja ainankin itselläni se kun yritän piirtää mahdollisimman rodun mukaisia koiria. Toisaaltahan se on sitten pettynyt jos epäonnistuu, mutta sitten voi jälleen piirtää paremmin. Eihän siinäkään sen kummempaa.

Ehkä niitä yhdistäviä tekijöitä ovat luovuus, mielikuvitus, rakkaus koiriin <3 ja... ja... Niin einpäs mä ainankaan muita keksi... -.-

[Litsikoira]

"Tällä "virallisella" puolella tuntuu, että nuorimman virtuaalikoirailijat taitaa olla vähintään 11v."

Minusta nuorimmat "virallisen puolen" virtuaalikoirailijat ovat kymmenenvuotiaita, koska minä olen 10v. :D Minä olen täällä virallisella puolella, vaikka taidan olla yksi niistä nuorimmista virallisen puolen pelaajista :D

[Hilmainen]

"Hanki elämä!"

Heh, minäki oon kuullu tätä veljen suusta.. Tosin mitä eroa on siinä että hoitelee virtuaalipiskejä täällä kuin hakkaa puita (ja ihmisiä) jossain runessa, kuten veli tekee? Virtuaaliharrastajat on leimattu oudoiksi ja lapsellisiksi, no-life dataajiksi. Voihan se tietysti olla huvittavaa jostakin että esimerkiksi 15- vuotias leikkii ja kuluttaa aikaa joihinkin virtuaalisiin elukoihin. En mä mainosta harrastavani näitä, kyllä suurin osa tutuista vois katsoa aika pitkään.. Ei onneksi näy päälle päin. Ihan tavallinen nuori mä tunnen silti olevani, vaikka tuhlaan aikaani johonkin täysin epätodelliseen.

Sillon vuonna nakki ja papu alotin nää hommat, niin pikkusiskoni oli aivan innoissaan mukana hommassa. Molemmat haluttiin koira / koiria, mutta koskaan ei antanut isäpuoli periksi. Löydettiin sitte netistä näitä virtuaalikenneleitä ja molemmat aloitti hoitamisen. Hoitokoiria sitten kasaantui ja kariutui sitä mukaan kun kennelit lopettivat ja uudet nousivat.
Pian haluttiin kuitenkin itekin perustaa kennel ja tehtiinkin yhessä joku pienimuotoinen sekakennel jonne odotettiin tottakai ihan läjäpäin uusia hoitajia. No, eipä niitä hoitajia sitten tainnut tulla kuin yksi ja pikkusiskolta meni mielenkiinto. Ite pidin kanssa jonkun aikaa taukoa ja jatkoin hoitelemista muiden kenneleillä. Pian kuitenkin heräs taas mielenkiinto ja pistin pystyyn uuden kennelin. Sillon pidin sen kennelinpidon ikäänkuin salassa, kun en tiennyt mitä muut siitä ajattelis. Eihän sekään kauaa kestänyt ja pidin taas taukoa. Sitten tuli Raitapaita (Nykyinen Rilaith). Sen kanssa pyörin pitkään pelkällä hoitajatoiminnalla ja epävirallisissa kisoissa.
Sisko näki mut sitte päivittelemässä kenneliä ja nauraa räkätti selän takana sitä kuinka lapsellinen olin. Että miten kukaan voi pitää tuollasta kenneliä vaikka onkin jo yläasteella ymsyms. Ite en kuitenkaan nähnyt siinä mitään noloa ja jätin huomioimatta.

Sitten eksyin vFCI:n sivuille ja aloitin virallisissa kilpailuissa käymisen. Se jotenkin vain lisäsi sitä mielenkiintoa jatkaa virtuaalimaailmassa touhuamista. Liekö se sitten vaikuttanut asiaan, että kisat olivat jotenkin paljon virallisemman oloisia kuin kaikki epäviralliset kisat. Jotenkin se vain tuo lisää intoa sivujen päivittämiseen ja koirien kisauttamiseen kun se on ns. virallista. Koirille voi asettaa jonkunlaisia tavoitteita tms.

Siltikään en ole kavereilleni asiaa mainostellut, koska tiedän etteivät he varmastikaan tulisi tätä ymmärtämään. Täytetäänhän me kaikki kohta 19. Eihän sillä iällä mun mielestä ole merkitystä, enkä itse pidä tätä mitenkään lapsellisena yms. Mutta kaverit kun ovat mitä ovat, niin luulen että sieltä tulis jotain samankaltasta kommenttia kuin pikkusiskoltani aikoinaan.

Mutta niin, kyllä niitä meitä yhdistäviä tekijöitä ovat varmastikin rakkaus koiriin. :)

[Spunky]

Siltikään en ole kavereilleni asiaa mainostellut, koska tiedän etteivät he varmastikaan tulisi tätä ymmärtämään. Täytetäänhän me kaikki kohta 19.

Sama täällä. En ole tätä erikoista mieltymystäni virtuaalipiskeihin mitenkään mainostanut eteenpäin. Tosin äijäni tietää, eikä ole koskaan millään tavalla tehnyt pilaa asiasta. Hei, täytän ensi kuussa 19 ja harrastan silti bittipiskejä. En koe kuitenkaan olevani mikään "no-life dataaja", nimittäin kyllä minulla on paljon muutakin tekemistä kuin tietsikalla hinailu. :D Seurustelen, touhuan oman koirani kanssa, käyn ulkona, opiskelen ja yleensäkin elän ihan normaalia elämää. Tuskin vkoirailu on kenenkään elämäntarkoitus, vaan pieni kiva, ehkä rentouttavakin harrastus siinä sivussa.

[KuroNeko]

Tuskin vkoirailu on kenenkään elämäntarkoitus, vaan pieni kiva, ehkä rentouttavakin harrastus siinä sivussa.

Juurikin näin. Mullekin tää on tällainen harrastus, joka saa ajatukset hetkeksi pois arjesta ja kaiken maailman murheista. Muuten elämäni on ihan tavallista, juuri kuten Spunky kuvasi omaa elämäänsä - seurustelen, käyn kavereiden kanssa ulkona, harrastan oman koirani kanssa, opiskelen. Kuten luultavasti suurin osa muista v-koiraharrastajista, minäkään en koe mitään tarvetta kertoa tästä kavereilleni, kun tiedän etteivät ne kuitenkaan ymmärtäisi. ''Eihän nyt lukio-ikäisen sovi tehdä mitään noin lapsellista.'' Toisaalta en ihmeemmin ole asiaa salannutkaan, jos joku näkee minut selailemassa turrilan foorumia niin siitä vaan. Virtuaalikoirat ovat harrastus siinä missä pianonsoitto tai jalkapallon pelaaminen. Näin ainakin minusta.

Joo. Jottei menisi ihan ohi aiheesta, täytyy sanoa jotain tähän varsinaiseen aiheeseenkin. Moni on nämä jo maininnutkin, mutta virtuaalikoirailijoita yhdistäviä asioita voisivat olla hyvä mielikuvitus, luovuus, rakkaus koiriin, ehkä kiinnostus kirjoittamiseen tai muuhun suunnitteluun, mahdollisesti jonkin asteinen kilpailuhenki? Eihän kaikilla ihmisillä tietenkään ole luontaista kilpailuhenkeä, mutta voisin kuvitella, että ainakin sisimmässään jokainen toivoo, että juuri se oma koira tai omat kasvatit menestyisivät. Mistä tulikin mieleeni, ehkä me virtuaalikoiraihmiset olemme jotenkin... hmm, kenties meitä yhdistää tietynlainen vastuuntunto, johdonmukaisuus, tavoitteellisuus. Mehän luomme kennelimme käytännössä tyhjästä, koirat samaten. Sitten kilpailemme koiriemme kanssa, kunnes ne ovat valmiita. Sitten on mahdollisen jalostuksen vuoro. Mietitään sukutauluja, etsitään hyvä yhdistelmä, teetetään pentue, hankitaan pennuille hyvät kodit. Sitten seuraillaan, miten pentujen elämä lähtee käyntiin, otetaan pentu takaisin jos se jää seinäruusuksi. Monella ei olisi rahkeita tällaiseen edes virtuaalisesti, saati sitten oikeasti.
Myönnän, että kukaan ei välttämättä tajunnut, millaista ominaisuutta tällä selostuksella ajoin takaa, mutta uskokaa pois, ajatus oli hieno, en vain saanut siitä kunnolla kiinni. :D

[Cookiemonster]

Nostelen tätä vähän.
Taidan olla aika idiootti tapaus, mutta kukaan miun kavereista, suvusta, perheestä jne. ei tiedä miun vkoirailusta. Tammikuussa 18v, enkä usko että kukaan ihminen noista yllämainituista tajuaisi tän touhun jujua. Ihan varmasti suurinosa olis just silleen, että "voi j*malauta jotain pikkulasten juttuja"... Enkä kyllä jaksais alkaa edes selittämään a'sta ö'hön, ettei täällä nyt pahemmin mitään ihan naperoita kaikki edes ole.
Eikä se oikeestaan muille pahemmin kuulu, mitä teen koneella itekseni. Ihan oma asianihan tää virtuaalikoirailu on, muilla on IRL-harrastuksia ym. Mie nyt vaan oon senverta epäsosiaalinen, etten saa itteeni revittyä mihinkään harrastukseen. Joten se käy kätevämmin näin, eikä kukaan oo selän takana kyttäämässä teenkö jotain oikein vai väärin.
Vaikka tottakai kavereiden kanssa tulee liikuttua lähes päivittäin, samoten koiran kanssa tulee reenailtua kotioloissa tokoa jne. Mutta mihinkään harrastuspiiriin en vaan uskalla/osaa/halua mennä, en kestä kun lauma tuntemattomia ihmisiä tuijottaa..

Ehkä sitten jos joskus vahingossa kuulisin jonkun kaverin pyörittelevän virtuaalikenneliä/kenneleitä tmv. Niin saattaisin mainita, että iteltäkin löytyy kaksin kappalein. Muuten en tosiaankaan pahemmin mainostele yhtään missään tätä "top-secret" -harrastustani.

[Hilmeri]

itekkään en oo kertonu täst ku 2 joista 1 sit loppujen lopuks halus perustaa oman muttei osannu mut autoin ja nytse osaa... :D mutta siis itehän luulin kans aluks et tää o vaa sellasta että laitetaa sivut pystyyn ja hoidetaan koiria sun muuta. sillon muutenki koiran hoitaminen oli kiinni sen ulkonäöstä. kaikillahan oli se sama luonne "kiltti, ei koskaan murise muille tyylinen". oih muistan sen päivän ku eksyin vahingossa vFCI:n sivuille ja olin iha WOOOOT siin vaihees kaikki käänty ympäri. Perustin kennelin jne. Nyt toki pystyssä on vaan vervlogen. Hämmenyin iha sikana ku tääl oli sellast niiku oikeeta "virallista" toimintaa ku kelasin 13 vuotiaana että vähä tää o lapsellista ja kohta täytän jo 17 ja oon iha messis... miten näin kävi :D mut siis onha mulle sanottu et oon lapsellinen ku joku kerran näki mun pitävän tällästä...

[-Emily]

Mä kuulen aika usein kuittia virtuaali-intoilustani. Kun ensin tiesi pari kaveria, sitten ties kourallinen lisää +kaverien kaverit jne. Aluks otin jäätävästi nokkiini siitä, kun v-kenneilyä haukuttiin pikkulasten touhuks ym ja kuinka pikkulapsen tasolla oon. Nykyään otan sen ihan huonona vitsinä. :D

Joskus 12 vuotiaana olin pitkään hoitajana jossain geocitiesin & websin easy -kenneleissä ja se oli jotain niin kivaa. Kirjottaa pitkiä hoitotarinoita ja saada tassuja palkaksi niistä. Miten voikaan muistaa vielä tommosia asioita, mistä on jo useempia vuosia!
Oman ekan kennelin perustin paljonpaljon myöhemmin, kun oli virallinen vmaailmasta jo auennu mulle. Eka se oli Joogawan ja nyt toi Elévann. + Muxlow missä hääräilen kakkosylläpitäjänä ja pidän sivuja vaan kasassa jne.

[Kisse]

Ihan suoraan sanottuna, mulla oli pakkomielle saada oma Saksanpaimenkoira jo 9v. lähtien. Ja kuinkas ollakkaan, petyin joka ikinen päivä kun vastaus oli EI. No siinä sitten hammastapurren, etsin aina jonkun uuden pentueen josta haluan pennun ja keksin kaikki maailman syyt. Sitten lopulta kun olin jo ihan puhki yritin alkaa kouluttaa rauhallisen laiskasta kultaisestanoutajastani jotain mikä muistuttaisi sakemannia. Lopulta päätin pitää kultsun kultsuna, onhan Onni nyt jo vanha herra... No kerran satuin taas suuttumaan vanhemmilleni kun en saanut heitä taivuteltua, ja aloin selata lehteä nimeltä koirafanitus ja silmään pisti juttu virtuaalikenneleistä. Parinviikon suunnittelun jälkeen pistettiin pystyyn kennel wolf night. Pian se kuitenkin lopetti sen takia että irl-maailmassa saman niminen kennel. ja syntyi zeitbombe. Joo tästä tekstis päätellen oon hullu, mutta tosiasiassa korvasin vkoirilla sitä omaa sakemannia. Nykyään ihan irl-koiran kanssakin kisaten mennään tokossa!
Joo ja totanon, itekkin saanu kuunnella naurua enemmän ku tarpeeks en vaan virtuaalikenneleistä vaan myös siitä että pidän autourheilusta ja laskettelusta... mutta siihen totean nykyään että elämä on, eikä sille voi mitään. Kai meitä yhdistää eniten koirat, ja koirahulluahan ei ymmärrä kukaan muu kuin koirahullu. Näin ainakin ite ajattelen!