Virtuaalikoirien kasvattaminen & jalostaminen

[Shady]

^ Totta sekin, mutta helposti sellasesta seittemän pennun pentueestakin lähes kaikki sai kasvattajille menemää :P

Eniten kyllä ongelmia jalostuksellisesti on tuottanut urokset, jotka alko näkymään vähän joka suvun taustalla. Sunlit Put varmaan yks pahimmista mitä itse muistan..

Mä oon joskus käyttäny myös koiraa kahteen kertaan, evm sukuista, mut pentujen määrä ei oo ylittäny sitä neljää sillon..

Marcian kanssa samoilla linjoilla siitä ajatuksesta, että harvemmin millään virtuaalikoiralla on niin paljon annettavaa, että kaksi pentuetta olisi järkevä teko. Enää tosin ei taida olla ainuttakaan pidempää sukua jonka ylläpitämiseen mulla olis mitään hinkua ja ne yksilöt onki aika hyvin menny kasvattajilleen jalostuskäyttöön.. Vaikka on mulla edelleen pari koiraa, joilla suvussaan on sellaisia nimiä, joiden katoaminen olisi omalta kantiltani sääli (esim Arany's ja Huiskuhännän koirat), mutta kun tauon aikana ite heivasin kaikki koirat niin nää nykyset on pitäny hankkia muualta, joissa sitten taas muut valinnat ei ehkä ole sitä mitä itse olisin valinnut..

[Sigitius]

Mulla on kahdella uroksella ollut kaksi pentuetta, toista lainasin ennen omaani suntuubi-puolelle ja sanoin, että pentumäärän tulee olla pieni sillä aion itsekin käyttää koiraa nartulleni ja olin varuillani jos joku pennuista olisikin eksynyt viralliselle puolelle - toisin sanoen olisin tehnyt sit vain yhden pennun pentueen ja jättänyt sen pennun kotiin. Pentuja syntyi mun pyynnöstä huolimatta kuitenkin viisi, mutta onneksi menivät kaikki sinne suntuubiin ja nyttemmin ovat kadonneet, eli hyvillä mielin käytin urosta itse jokin aika sitten uudelleen (kaksi pentua, ei niitä kysyttykään enempää - vähän huono kysyntä nahkojen suhteen nykyään).
Toinen uros sai normaalin kolmen pennun pentueen ja käytin sitä vielä yhdelle vähän "huonompi"sukuiselle nartulle niin, että siitä jäi kotiin yksi pentu, kun en halunnut nartusta yhtään enempää. Eli periaatteessa sillä uroksella on vain se neljä pentua joista ainoa aktiivinen on tämä kotona asuva ainokainen.. ja mietinkin miten saisin siitä kolmen pennun pentueesta suvun jatkumaan.

Periaatteessa voisin ajatella että kahdesti käyttäminen nykypäivänä on ok, jos pentujen yhteismäärä ei ole liian suuri eikä kaikkia niitä käytetä jalostukseen, mutta sekin on vähän koko rodun yleisyydestä kiinni kannattaako + saako niitä pelkkiin kisauskoteihin (nykypäivänä ei). Nahkoissa mun ei tarvitse olla kovin varuillaan, kun periaatteessa ainoa pidempään säilyvä (hyvät päiväykset :D) kasvattaja rodun parissa olen minä ja siten vaikutankin eniten nahkasukuihin. Onhan noita suntuubi-puolella etenkin useampia silloin tällöin ja pari, jotka yrittävät aloittaa, mutta se into hiipuu niin pian.
Mulla oli joskus vuonna 2007 uros, jolle tuli kolme pentuetta ja yhteensä yhdeksän pentua, joita jatkojalostettiin niin tulin varovaiseksi koko suvusta. Nyt ns. ainoana kasvattajana huomasin että koko uros on kadonnut nahkojen suvuista, niin piti tehdä toimenpiteitä että sain edes yhden koiran takaisin itselleni, jotta linja pysyy elossa. Se oli kuitenkin mun ensimmäinen nahkauros niin haluan että se jatkuu.

Muutenhan tossa oli jo perusteluita miksi kahdesti tai jopa useammin käyttäminen ei ole järkevää ja mä yhdyn kyllä niihin vaikka mulla nämä pari poikkeus-urosta onkin ollut. Etenkin nykypäivänä tällä harrastajien määrällä.

Mä mietin joku aika sitten, miksi virtuaalikasvattajat karsastavat niin paljon linjasiitosta? Jos on mahdollisuus linjasiitokseen niin, että koira ei ole toistuvasti ihan lähisuvussa vaan useamman sukupolven takana (esim tollereissa ja varmasti muissakin noutajissa mahdollista), mikä siinä olisi pysäyttävä tekijä ettei pentuetta voisi teettää tai pentua ottaa? Se, että virtuaalikasvattamisessa on mahdollista toimia aina ulkosiitoksen ("ihanteellinen" 0% ss) kautta?

[Janina]

En jaksanut lukee keskustelua kokonaan, mutten oikein sisäistä miksi virtuaalikoirien sukusiitoksesta pitäisi olla huolissaan kun uuden veren tuominen on ihan käsittämättömän helppoa. D:

[Juinttu]

En jaksanut lukee keskustelua kokonaan, mutten oikein sisäistä miksi virtuaalikoirien sukusiitoksesta pitäisi olla huolissaan kun uuden veren tuominen on ihan käsittämättömän helppoa. D:

Tätä olin just itekkin tulossa sanomaan. :D

Jos vaan omille roduilleni (bordercollie poislukien) olisi kysyntää, niin olisin valmis käyttämään narttuja mahdollisesti toisenkin kerran, uroksia jopa 2-3 kertaa. Nythän minä harvoin edes jaksan mainostaa jotain lappalaispentuetta tai muuta, koska ei ketään kiinnosta, joten miulla on hirveän paljon noita pentueita mihin on syntynyt vain yksi pentu. Enkä tällä hetkellä koe että niistä vanhemmista mitään minun olisi tarvinnut käyttää useamman kerran.
Toisaalta taas en voi olla olematta samaa mieltä Marcian kanssa sen suhteen, että onko virtuaalikoirassa mitään niin hienoa että sitä pitäisi käyttää monta kertaa. Luonteeltaan, terveydeltään ja ulkonäöltäänhän nämä voi kaikki olla täydellisiä rotunsa edustajia, jos omistaja niin päättää. Omasta mielestäni hienoin asia mitä virtuaalikoira voi kantaa, on sen sukutaulu, josta taas päästään ongelmaan että mitä jos koiraa käytetään liikaa, meneekö se suku aivan pilalle?

Itsellä on kyllä edelleen, vaikka niin monta pentuetta olen kasvattanut, hakusessa että mitä nyt haen ja etsin niitä omia linjoja. Vaikka toisaalta on mulla jokaisesta rodusta ainakin pari linjaa mitä löytyy omien koirien takaa ja mitä haluaisin vaalia esim. käyttämällä evm-koiraa sen tietyn linjan kantajalle jne. Lisäksi erityisesti bordercollieissa olen pyrkinyt löytämään koiria joiden suku juontaa kauas, pitkäsukuisimmat ovat tällä hetkellä Pennyroyalin X-pennut, joiden suku on peräti 13-polven mittainen. Enkä toisaalta ole enää edes jaksanut välittää Noitarummun Aragonista joka kummittelee varsin monen pidempisukuisen virtuaalibeeceen suvussa. Ja tuolta taustalta löytyy varsin hieno isä-tytär -risteytys myös. :D
Mutta joo, näissä on pohdiskelemista.

[Carla]

Itselläni ei jalostuksessa ole mitään erityistä tavoitetta. Yleensä jos kiinnostuneita on, niin tiedän, että yhdistelmät ovat onnistuneita. Lyhempisukuisissa pyrin kyllä tasasukuisuuteen, mutta pitkissä suvuissa (yli neljä polvea) tai harvinaisissa roduissa ei tasasukuisuus ole hirveän tarkkaa. Tärkeintä on, ettei evm. sukuista risteytä 5-polviseen.

Kahta kertaa jalostukseen en yhtäkään koiraani aijo käyttää, en edes evm. sukuista. Kun annan kaikille pennuille jalostusoikeuden, en viitsi useampaan pentueeseen koiriani käyttää. Jos joku haluaa ja löytyy kiinnostuneita, niin voi minun puolestani koiraansa jalostukseen käyttää kaksi kertaa, kunhan ei minun kasvattiani käytä.

[Elisa.]

En jaksa kaikkia viestejä lukea, mutta oon kyllä ihan samaa mieltä aloittajan kanssa ja etenkin hänen kirjoittaman tekstin kanssa, ja olen kyseisen tekstin myös oman kennelini kasvatusinfo-sivulle linkittänyt.

Sukujen tutkimista kysyttiin, itse käytän siihen kyllä aikaa (ainakin pitkäsukuisten hevosten kanssa), mutta koirienkin kanssa sitten kun pidempisukuisten koirien kanssa tulee sellainen tilanne. Sukusiitosta/samansukuisuutta pyrin tietenkin välttämään (ainakin lähipolvissa (aikaisintaan 6 polven kohdilla)) niin hevosten kuin koirienkin kanssa, vaikka asialla ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Virtuaalikoirat ja hevosetkin kun ovat "aina super terveitä", eikä sairaudetkaan pikselieläimille tavallaan periydy. Muutenkin omien sukulinjojen luominen on alkanut omista evm koirista ja varmaan pitkäsukuisetkin tulevaisuudessa tulevat näistä omista evm koirista polveutumaan. En ole vielä miettinyt, tulenko edes käyttämään ulkopuolisten koirien verta. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta koiramäärän ollessa vielä niin pieni ja koirat lyhytsukuisia.

Pyrin myös siihen, että suvut ovat tasamittaisia vaikka asialla ei periaatteessa ole väliä. Jokin pakkomielle siihen kuitenkin on, ja sukutaulutkin pysyvät siistimpänä.

Narttujani käytän toistaiseksi kerran jalostukseen, vaikka kysyntää pennuille onkin ja uusia pentueitakin on kysytty. Jos joku ehdottomasti haluaa jostain tietystä nartustani pentuja, mikäjottei sitten toisenkin kerran. Hieman häiritsee, että koirat ovat kuitenkin "yleisen ajattelumallin" mukaan kertakäyttökamaa.