jalostuskäyttö & sukutaulut

[Viivi]

Suomenlapinkoirien vanhemman linjan edustajilla monella esiintyy sukutaulussa Halituksen BonBon, jolla on kolme pentuetta takanaan. Nyt sitten kantaa elvytetään yhdistämällä uusiin, harvinaissukuisiin koiriin. Tuo BonBon on kuitenkin aiheuttanut harmaita hiuksia monet kerrat esim. Elinalle ja Satmille. Tätä siis pyritään välttämään tulevaisuudessa.

Täysin totta, suomenlapinkoirille on yleistyneet aika kamalasti virtuaalimaailmassa ja sukua löytyy olan takaa aivan hirmuisesti. Vielä ei ole kyse sukusiitoksesta mutta itse kannatan tällä hetkellä evm./1-sukupolven sukuisia. Näin saataisiin hieman erilaisempia yhdisteitä ja kirjoa lappareitten maailmaan. Tässä parin vuoden sisällä on huomattavasti näyttelyihin tullut lisää suomenlapinkoiria.

Pystykorvilla melko sama homma, ei kumminkaan vielä puhuta mistäään suomenlapinkoirien sukutauluista. Toki tämäkin on nousussa koska virtuaalimaailmaan on tullut yhä enemmän ja enemmän suomenpystykorvan kasvattajia ja omistajia. Oma kennelini Hillaliinalla on 3 suomenpystykorva pentuetta jossa on yhteensä 13 pentua (monet kuolleet). Myös Colberalla, Teenyn ihanalla kennelillä on tullut monta pentuetta, heillä myös 3 pentuetta ja yhteensä pentuja on 14 koiraa. Toki on myös Jacyan, Piquant kenneli mutta se ei ole vielä niin paljon pystiksiä saattanut maailmaan. Onhan niitä parin koiran omistajia jotka mahdollisisesti teettävät pentueen mutta se on sitten siinä. Tässä suosin vielä emv. sukuisia, varmasti pystiksetkin yleistyy! Virtuaalinen Maailmanvoittajanäyttelyssä pystiksiä oli 20 kun taas 2005 14kpl mutta varmasti aikaisemmin vielä vähemmän. Katselinkin, pystiksiin on tullut uusi sukupolvi, mikä on sinäänsä upeaa!

[caza]

Mieleeni tulee ainakin yksi tapaus, jossa yhden koiran runsaasta jalostuskäytöstä on ollut rodulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Kyseessä on siis aikoinaan jeannen omistuksessa ollut ja nykyisin jo edesmennyt lyhytkarvainen unkarinvizsla -uros Sail Away Lazslo. Siihen aikaan Lazslo oli yksi ainoista hyvin menestyneistä vizsloista ja sille teetettiinkin useita pentueita. Oma teoriani on, että tämä oli hyvin tärkeää vizslojen suosion kasvulle, sillä jos pentueita olisi tullut kerran vuodessa, kysyntä olisi voinut hyvinkin ylittää tarjonnan. Kuitenkin, kuten Lansu taisi jo mainita, ihmiset eivät ole useinkaan valmiita itse tuomaan koiraa vaan ottavat sen mieluummin kasvattajalta. Lisäksi monella olisi voinut jäädä pentu ottamatta, jos vanhemmat olisivat saaneet yhden sertin ja mejän I -palkinnon. Myöhemmin yhdistelmien laatiminen on vaatinut tietenkin hieman enemmän sumplimista, mutta tuonneilla tästäkin ongelmasta päästiin.

Itse en asetu selvästi kummallekaan puolelle, sillä meillä virtuaalimaailmassa on mahdollisuus paikata useita jalostukseen liittyviä ongelmia juuri evm -koirilla. Toisaalta taas olen sitä mieltä, että yhtä koiraa ei tulisi tieten tahtoen ujuttaa jokaisen rotunsa edustajan sukutauluun. Ja useille kuitenkin tämä virtuaalitouhu voi olla opettelemista IRL -elämään, jolloin kannattaa jokaisen pentueen kohdalla miettiä, mikä on yhdistelmän oikea vaikutus rotuun. Olen kuitenkin omassa jalostustyössäni harkitun jalostuskäytön kannalla, enkä kyllä omia koiriani käyttäisi matador -jalostukseen.

Katson koirien sukutauluja hyvinkin tarkkaan, ja suurimmat vaatimukset pentueeni vanhemmille ovat hyvä suku (ja nimenomaan niin, että suvut sopivat hyvin yhteen) sekä kilpailutulokset. Nykyisin kasvattaessani aktiivisesti vain cockereita, vaadin tuloksia etenkin mejästä ja nykyisin myös spanielikokeista. Jotkut ovat jo maininneetkin, että tärkeimpiä ovat ne lajit, joissa koiran rodunomaisuus tulee esille.

Itse en tykkää nykyisin käyttää evm -koiria jalostuksessa, sillä silloin pääsee aika lailla liian helposti. Mieluummin käytän hyvää tuontikoiraa, joka on oikeasti olemassa virtuaalimaailmassa. Olen yrittänyt cockereiden kanssa saada sukutauluja sellaisiksi, ettei yksi koira esiintyisi joka puolella. Yhdessä muiden kasvattajien kanssa olemme mielestäni onnistuneet tässä päämäärässä erinomaisesti. Onkin ollut kiva huomata, että etenkin Miiran perustaman cockerspanieliringin myötä muilta saa aina kommentteja suunnitelmista hyvässä ja pahassa. Esimerkiksi pohdin tuossa viime pentueeni kohdalla, että olisin käyttänyt omaa urostani toiseen pentueeseen, mutta koska itsekin olin asian suhteen varpaillani ja muutkin kasvattajat olivat sitä mieltä, että suku on jo turhan yleinen, päädyin toiseen urokseen.

Jalostuksessa pidän myös tärkeänä, että pentueen vanhemmat sopivat toisilleen myös ulkonäöllisesti. Ne eivät saa toistaa toistensa virheitä, mutta toisaalta en pidä myöskään hyvänä kahden ääripään yhdistämistä. Ja kun joku taisi tuon sijoituskoiran mainita, niin myöskään minä en ole jättänyt useinkaan pentueista koiria sijoitukseen vaan ottanut mieluummin itselleni pennun. Tämän huomaa varmasti Ettoren sivuiltakin, sillä tällä hetkellä neljä viidestä nartustani on omia kasvattejani. Toisaalta tuon yleensä jotakin uutta linjaan nimenomaan isän puolelta, ja myöskin tuonnit ovat useimmiten uroksia. Haluan pitää narttulinjan mahdollisimman vahvana ja mahdollisimman paljon omanani, jos niin voi sanoa.

Oli muuten aivan mahtava tunne, kun viimeisessä pentueessani molemmat vanhemmat olivat omia kasvattejani. Ettoren O -pentueen sukutaulun näkee esimerkiksi täältä. Jokainen tuossa pienessä sukutaulussa näkyvä koira on JVA, minkä lisäksi joukossa on mm. agility- ja tokovalioita.

Cockereiden parissa on ollut todella mukava miettiä jalostusasioita yhdessä muiden harrastajien kanssa. Tämä on ollut helppoa, sillä aktiivisia harrastajia löytyy useita ja myös muita kasvattajia on. Suosittelen siis myös muille roduille jonkinlaista sähköpostilistaa, jonka kautta saa helposti yhteyden muihin harrastajiin.

[Niia]

Ihan siltä varalta, kun täällä on puhuttu matadorijalostuksesta, niin en itsekään niin pitkälle ole menossa puhuessani isoista pentueista tai useammasta pienestä pentueesta. Vai onko teille jo vaikka kaksi neljän pennun pentuetta matadorijalostusta? ^^ Itse puhuisin matadorijalostuksesta vasta jos pentueita on uroksella noin 4-5.

Cockerspanielirinki? Saisiko linkkiä vai miten rinki toimii? Kuulosti mielenkiintoiselta, vaikken cockereita omista/kasvata. Kaikki tämmöiset jutut missä kasvattajat tekevät päämäärätietoista yhteistyötä, on kiinnostavaa. :D

Tämä nyt sitten tekee yhden, ja vain yhden, evm x evm pentueen. Toiste en sitä tee, ellei tämä saa erinomaista suosiota, mikä olisi kyllä aika erikoista. ^^

[Joana]

Innostusin kamalasti tuosta lapinkoirien sukuselvityksestä, ja parhaillaan puuhaan shih tzuille samanlaista, vähän koiranetin tapaista, kun ne ovat nyt hiljalleen yleistyneet ja varsinkin sukua on monelle tullut. Toivottavasti siitä on hyötyä joskus tulevaisuudessa :)

[Lansu_]

Mä olen kanssa täällä innokkaana lansujen ja nöffien sukupuita selvitellyt. Kiitos tän topikin, löyty uutta tuulta purjeisiin sukutaulujen penkomisessa.

Lansut on helposti käyty läpi ja kaikki linjat merkitty ylös, mutta nöffeissä löytyy yllättävän paljon sellasia sukuhaaroja, joista en ole koskaan kuullutkaan. Nöffitietokantani kattaa tällä hetkellä 34 koiraa, mutta kun kaivelin äsken vanhojen koirien sukutauluja huomasin että ainakin muutama pentue on mulla mennyt täysin ohi. Ai vitsi että olis hieno herätellä jotain noista koirista henkiin, sillä tuolla on suhteellisen pitkiäkin sukutauluja - nöffit on selkeesti joskus eläneet kulta-aikaansa. Harkitsen täsäs jo yhden Lasitetun aikaisen nöffinartun herättelyä, sillä kyseisellä koira on linjasa kolmannen polven edustaja. Saatas vähän suvullisia koiria ja vanhoja linjoja herätettyä.

Voisi varmaan hyödyntää näitä tietoja lisäämällä niitä lansu- ja nöffiyhdistyksen sivuille muidenkin nähtäväksi.

[caza]

Ihan siltä varalta, kun täällä on puhuttu matadorijalostuksesta, niin en itsekään niin pitkälle ole menossa puhuessani isoista pentueista tai useammasta pienestä pentueesta. Vai onko teille jo vaikka kaksi neljän pennun pentuetta matadorijalostusta? ^^ Itse puhuisin matadorijalostuksesta vasta jos pentueita on uroksella noin 4-5.

Cockerspanielirinki? Saisiko linkkiä vai miten rinki toimii? Kuulosti mielenkiintoiselta, vaikken cockereita omista/kasvata. Kaikki tämmöiset jutut missä kasvattajat tekevät päämäärätietoista yhteistyötä, on kiinnostavaa. :D

Täältä löytyy. Ringin jäsenille on myös ennen joulua tulossa pieni lehti, jossa on mm. kasvattaja- sekä harrastajaesittelyt sekä muita juttuja.

[Elina]

No niin, Anni kävikin jo kertomassa minun mielipiteen. Mie kannatan pieniä pentueita, katson myös koirien sukua, mikäli siitä jotain tiedän. Suomenlapinkoirien kohdalta tiedän suvun yleistymisen hankaluuden erittäin hyvin. Joskus vuonna 2002-2004 joku, jota en tiedä, teki monta pentuetta samalla koiralla tai samaa sukua olevalla koiralla ja isoja, 4-6 pennun pentueita. Ja se näkyy edelleen. Joikutassun koirien suvut perustuu Taikatuiskun Kultaturkkiin ja moniin muihin Taikatuiskun koiriin. Suvuista löytyy monen monta kertaa Halituksen Bonbonit ja Taikatuiskun otuksiakin monta.

Ite otin, silloin kun aloitin, ensimmäisen lapinkoirani Naavapirtin kennelistä, mutta se nyt ei ratkaissut mitään. Kyseinen koira oli myös näistä yleisistä suvuista, joiden kanssa meinattiin olla jo hukassakin jossain vaiheessa, kun joka suunnasta tuppasi tulemaan vain tätä yhtä sukua olevia koiria ja jalostusmateriaaliahan ei tosiaankaan löytynyt kovinkaan helposti. Itse teetin tietämättömänä koirallani sitten viiden pennun pentueen sen aikaiseen NachtFrostiin. Satmi tuli kyllä kertomaan oman mielipiteensä pentue-topickiin ja niin sain mieki tietää tuosta sukujen yleisyydestä vähän paremmin. Kielsin sitten kaikkia kasvattien omistajia teettämästä koirillaan pentuja. Myös Joikutassun koirista osa karsittiin pois jalostuskäytöstä ja jätettiin vain muutamia. Nykyään näitä yleisiä sukuja edustavat enää lähinnä Joikutassun kasvatit ja minun NachtFrostin kasvatit. Myös Deattanin koirista löytyy muutamia siitä suvusta. Ja kun jossain välissä me Satmin kanssa oltiin ainoat kasvattajat, jotka todella kasvattivat lapinkoiria, oli meillä pikkuinen ongelma, kun joka suunnasta tuli Taikatuiskun ja Halituksen koiria, tai koiria, jotka joka tapauksessa olivat sukua niille.

Suomenlapinkoiria kyllä riittää virtuaalimaailmassa, mutta jos esimerkiksi Joiku Eallitille ja NachtFrostin Daxille tehtäisiin yhtä aikaa pentue, molemmissa olisi vaikkapa viisi pentua. Yhtä sukua tulisi aivan huomaamatta 10 koiraa lisää entisten lisäksi. No, sitä ei huomattaisi vielä siinä vaiheessa. Sitten Eallitin jälkeläisistä kaksi saisi samanlaisia viiden pennun pentueita yhden molemmat, Daxin jälkeläisistä samoin. Tässä vaiheessa saman suvun koiria olisi liikkellä jo 30 kappaletta olettaen, että yksikään ei olisi kuollut tässä ajassa. Se on jo melkoinen määrä virtuaalikoirien ja -harrastajien määrään nähden. Ja kun aletaan miettimään miltä tilanne näyttäisi jonkin vuoden päästä...

Itse kannatan sellaisia kolmen pennun pentueita, koska silloin on varaa tehdä parilla saman pentueen koiralla suunnilleen samankokoinen pentue ilman, että koko rodun tilanne räjähtää käsiin. Minusta on tosi typerää ajatella, että sillä ei ole väliä, vaikka tekeekin parilla koiralla sellaisen ison pentueen. Se ei välttämättä vaikuta vielä sinun virtuaalikoirailuaikanasi, mutta kannattaa miettiä vähän pitemmälle. Suomenlapinkoira on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten aikaisempien kasvattajien työ on hankaloittanut meidän nuorempien ja myöhempien (onko vähän typerä sana tähän kohtaan?) kasvattajien työtä melko paljon.

Tuosta suomenlapinkoirien ns. sukututkimuksesta voi olla vaikea tajuta muiden kuin minun, koska se on kieltämättä erittäin sekava ja aikaansa jäljessäkin melkoisesti. ;)

[Joana]

Mä nyt sitten täällä toteuttelen projektiani tuosta jalostustietokannasta, kun olen huomannut että aiemmille evm-sukuisten koirien pennuille on tulossa pentuja, ja sitä myötä näitä sukulinjoja menee sekaisin vähän miten sattuu. Ihan vain tulevaisuuden varalle - en halua että käy samoin kuin lapinkoirien kanssa. Vielä tilanne on hyvä, paljon uusia evm-sukuisia koiria, mutta vuodenkin päästä tilanne voi olla hyvinkin toinen, kun kasvattajia on niin vähän ja toisten koiria lainaillaan ahkerasti. Jos tämä projektini ei ketään hyödytä, niin ei haittaa, tuleepahan minulle virtuaalisipsujen suvut tutuiksi ja opin vähän koodaustaitoja ;)

[Niia]

Onkohan sitten niin, että tuo minun ajattelutapani on vähän väärä täällä? Hevospuolella kun olen suurimman osan ajasta pyörinyt, siellä oli ja on edelleen max varsamäärä joku 4-6, jotta suku pysyy harvinaisena. Sieltä varmaan kumpuaa tämä minun asenteeni. Tuntuu jotenkin, että se teidän ihanteenne 3 pentua ei ole mitään. (Pitäisikö ihan reilusti myöntää olleensa väärässä kun puolusti isoja pentumääriä?) Hassua muuten, sama ilmiö, eri termi. Täällä kauhistellaan suvun yleistymistä ja hevospuolella halutaan suvun pysyvän harvinaisena. ;)

Onneksi olkoon Elina, sait minut pitkällä romaanillasi vakuutettua. Myönnän reilusti olleeni totaalinen hölmö (heh, 3 vuotta harrastanut ja toimii kuin aloittelija) ja heti kun awardspace alkaa toimia, painun muuttamaan kennelini kasvatusperiaatteet kuntoon. En edelleenkään tykkää näistä kymmenen eri lajin valioista, mutta kasvatuksen suhteen muutan asennettani. Luultavimmin myös perun tuon evm x evm pentueeni, tuskinpa siitä kukaan olisi edes pentua uskaltanut ottaa. ;) Kaiken kukkuraksi sait minulle taas lapinkoirakuumeen noilla höpinöilläsi lapinkoirista!

[Minnea]

Aattelin vastata näihin kysymyksiin, mitä esitettiin tossa topikin alussa. :D

Teetetään aikaisemmin pentue jossa on viisi pentua. Tykkääkö pennun ostaja että isää / äitiä käytettäisiin vielä toisella pentueella, jossa olisi myös viisi pentua?
Vaikea sanoa, mutta minua se ei haittaisi ollenkaan. Aina voi olla käyttämättä sen toisen pentueen koiria jalostukseen ja keksiä uutta sukua, jos ei nykyiset linjat miellytä. Virtuaalimaailmassa voi kuitenkin olla loputtomasti jalostusmateriaalia (vaikkakin evm:nä, mutta silti.)

Tykkäätkö sinä vuoden tai kahden päästä, että koirasi löytyy monesta saman rotuisen koiran suvusta?
No vähän riippuu, kuinka kaukana suvussa ovat. Toisaalta, tuohan kertoisi siitä, että omat koirat ovat olleet tasokkaita ja haluttuja jalostuskoiria. Mutta rajansa kullakin: se alkaa mennä jo yli, että sama koira toistuu suvussa monta kertaa.

Haluatko juuri sinä jättää käyttämättä mahtavasti menestynyttä ja huippu sukuista koiraasi sen takia, että suku on niin yleinen?
En haluaisi, etenkään jos koirallani ei olisi vielä yhtään jälkeläistä. Yksi ratkaisu tilanteeseen olisi varmaan evm-pentueen teettäminen. Minulla periaatteessa olisi koirani sukua "omassa jemmassa", mutta suku ei kuitenkaan pääsisi yleistymään liikaa. Sitten suvun harvinaistuessa voisi ottaa jonkun evm-pennuista kisattavaksi yms.

Onko kivaa löytää huippu isä / äiti mutta sitten huomaat, että suvussa on sama isä / äiti joka on oman koirasi suvussa?
Ei.

Mikä sinusta olisi maximi määrä pentuja yhdelle koiralle? Pitäisikö pentujen omistajien kanssa sopia, että ei käytetä ilman lupaa tai / eikä ainakaan teetetä 10pennun pentueita? Myönnätkö itse tehneesi "massa pennutusta" joskus, tietäen että pennuista käytetään suurinta osaa jalostukseen?
Tämä on aika rotukohtainen kysymys, joten on vaikea mennä määräämään mitään pentujen maksimirajaa koiralle. Mutta siis esim. yleisen rodun edustajalle voisin hyvinkin hyväksyä kolmenkin pentueen vanhemmuuden. Tuokin riippuu pentueen koostakin.
Mun mielestä on vähän tyhmää mennä rajoittamaan omien kasvattiensa jalostuskäyttöä - koira ei ole enää kasvattajan, joten koiran omistajalla on periaatteesa oikeus määrätä koiransa käytöstä jalostukseen tai kisaamiseen. Minulta ei esimerkiksi tarvitse kysyä mitään kasvattieni jalostuslupia. Viitteelliset ohjeistukset on toki hyvä mainita, ettei esim. suositella teetettävän enempää kuin esim. 1-2 pentuetta, mutta mitään tyrannimaisia käskyjä pentujen/pentueiden määrästä en perusta.

Oletko törmännyt tälläiseen, että koirasi suku on todella yleinen tai löydät monen saman rotuisen koiran suvusta saman isän / äidin?
En oikeastaan, paitsi että tiedän entisellä koirallani olevan 10 jälkeläistä. Eikä se minua haittaa ollenkaan, taitavat olla melkein kaikki jo kuolleita.

Mitä vaaditte pentujen vanhemmilta? Pitkä kisakalenteri vai lyhyt, jossa on muutamia hyviä tuloksia? Onko luonteella/kuvilla/värillä väliä? Minkälainen on hyvä suku / huono suku?
Katson yleensä vähän yli 3 sukupolven päähän, ovatko vanhemmat sukua toisilleen. Myös muut lähisukulaisuudet katsotaan, esim. ovatko vanhemmat sisaruksia vai serkkuja jne. Arvostan kyllä hyviä kisatuloksia (esim. valionarvoja), mutta kiinnitän huomiota kisakalenteria enemmän koiran kuviin. Jos koiran ulkonäkö ei ole mielestäni miellyttävä ja rodunomainen, en todennäköisesti ota pentueesta pentua.

Mitä teistä koirasta pitäisi tutkituttaa ennen kun sitä käytetään jalostukseen vai saako ns. "tutkimatonta" teidän mielestä käyttää?
Virtuaalimaailmassa koiran terveyden tutkiminen ei ole mielestäni niin tarkkaa. Minua ei haittaa, vaikka "tutkimatonta" koiraa käytettäisiinkin jalostukseen (nykyisistä koiristani mikään ei ole tutkittu sairauksien varalta).

Katsotteko paljon pennun/aikuisen sukua ostaessanne sen? Arvostatteko sukua?
Totta kai ja ehdottomasti. Esimerkiksi, en pidä kennelissäni lähisukulaisia. Ja vaikka myynnissä olevalla koiralle ei olisikaan mikään multivaliosuku, mutta jos se on harvinainen, niin silloin voisin ostaa koiran.

Vaikuttaako pentueen koko siihen, otatko pennun?
Ei.

Minkä kokoisia pentueita kannatat itse?
Tämäkin on aika rotukohtainen juttu. Pienemmillä roduilla se heittää 2-4 välillä, isommilla roduilla voi mielestäni olla isompiakin (5-7) pentueita.

[noel]

Vastaanpa noihin kysymyksiin. Minulla on kyllä ehdoissa niin, etten tahdo että kasvattia käytetään yli kahta kertaa pentueisiin, ellemme ole erikseen sopineet muuta. Joillekin saatan rajoittaa vain yhden pentueen. Koska tällaisten asioiden solmiminen on hyvin hankalaa, laitoin suoraan ehtoihin ettei pentueita saa tulla yhtäkään ilman lupaani. Sen lisäksi, että monen koiran suku on pilalla, ei paljon käytetyn koiran vanhemmillakaan ole enää mitään asiaa astutusrintamalla - vaikka pentue olisi ollut vasta ensimmäinen. Siinähän menee monta hyvää koiraa pilalle, joiden pentuja kukaan ei tahdo. Onhan tuo hyvin tyhmää, mutta ilman sitä virtuaalimaailma olisi sekaisempi ja epärealistisempi. Noudatan kyllä itsekin tuota max kahta pentuetta omilla koirillani juuri noista samoista syistä. Uroksilla saatan kyllä helposti teettää kolmekin pentuetta.

Valitettavasti varmasti jättäisin menestyneenkin koiran käyttämättä mikäli suku olisi kamalan yleinen, koska siitä aiheutuisi haittaa minulle, koiran suvun omistajille ja pentujen ostajille. ja sen takia suku tulisi entistäkin yleisemmäksi, eikä siinä olisi yhtään järkeä. Ja niinkuin onkin jo mainittu, olisihan se evm-pentue myös mahdollinen, muttei paras vaihtoehto.

Suoraan sanottuna minua ei välttämättä ollenkaan haittaisi, mikäli eteeni yhtäkkiä pöllähtäisi aivan ihana ja menestynyt koira jota saisin käyttää astutukseen, mutta se olisi jo koirani suvussa. Tykkään muutenkin enemmän käyttää omia kuin toisten koiria pentueissani, en yleensä otakaan nartuilleni toisia uroksia. Aion jättää sen tuohon yhteen kertaan, jonka käytin A-pentueessani. Ja koiria menestyy aivan koko ajan, aina sieltä löytyisi joku toinen lumoava koira.

Äh, emmä ehi nyt kirjottaa. Editoin huomenissa...

edit/ Itse en kyllä kamalasti tykkää, jos nartulla teetetään enemmän kuin kolme pentuetta. Uroksella hyväksyn joissakin, vaikkakin vain harvoissa tapauksissa neljä pentuetta. Pidän aina pentumääränä sen 2-4, omasta mielestäni sen yli pentuja on jo aivan liikaa. Ja muutenkin, jos on vaikka kuuden pennun pentue ja kaikilla teetetään pentueita, tulee suvusta aika yleinen eikä vanhempia voi enää käyttää, vaikka kuinka haluaisi. Tästä syystä en koskaan anna teettää pentueita kasvatillani ilman lupaa. En kyllä pidä itseäni ollenkaan massapennuttajana, tiedän että melko monella kasvatillani tulee varmasti olemaan pentue, joten pidän nuo pentueiden pentumäärät tosi alhaisina.

Odotan pentujen vanhemmilta niin paljon kuin mahdollista. Kisakalenteri on parempi jos se on lyhyt ja sieltä löytyy paljon tuloksia kuin monen metrin pituinen kalenteri josta ei löydy melkeinpä mitään tuloksia. Kasvatus-sivulta Kiipelissästä löytyykin nämä kaikki vaatimukset, jotka mielellään tulisi olla ennen pentuetta. Shelteissä odotan vähintään paimennusvalion arvoa ja hyväksytysti suoritettua BH-koetta, toki kaikki lisätulokset- ja tittelit ovat vain suurta plussaa. Pyrin olemaan mahdollisimman löysä näissä asioissa, mutta kyllä siinä joskus on oltava kireäkin. Myös sellainen must -juttu ovat kuvat! Ne on kyllä aivan pakko olla. Minulla on myös se rajoitus, että koiria pitää käyttää näyttelyissä.

En kyllä yhtään vaadi kasvateilleni mitään terveystarkastuksia tai mitään muutakaan terveyteen liittyvää ennen pentuetta. Se on aivan vapaavalintaista! Mutta jos joku käyttää näitä lonkkakuvauksia sun muita, tarkkailen toki ovatko ne hyvät vai huonot. Jos kasvattini pentujen ostajat katsovat huonolonkkaista isää/emoa ja käyttävät itsekin näitä lonkkakuvauksia, saattavat he matkia ja ottaa vanhempien lonkat pennuilleen. Siitä sitten sama rumba jatkuu. Kannatan näitä tutkimattomia juuri näiden ongelmien takia, mutta en pakota ihmisiä luopumaan niistä.

Ennen en välittänyt yhtään suvuista sun muista ostaessani koiraa/pentua, koska en yhtään tiennyt tarkalleen mitä tapahtuu kun yleistä koiraa käyttää monta kertaa. Nykyään kyllä katson oikein tarkkaan vanhempien ja sisarusten sukukalentereja. Ostan mieluummin koiran jonka muu suku on evm tai että siltä löytyvät vain vanhemmat.

Pentueen koko on aina hyvin tärkeä asia! Vaikka kuinka haluaisin pentueesta pennun, en kyllä ottaisi sitä jos sisaruksia olisi viisi tai enemmän. Kyllä se raja siellä jossain menee, ja mahdollista olisi etten saisi käyttää koiraa pennutukseen ikinä!

[Kristel]

Minun mielestä samalla nartulla voi hyvinkin teettää 2 pentuetta, jos se on menestynyt hyvin ja molemmat pentueet ovat pieniä. Uroksilla sama juttu. On kuitenkin tärkeää katsoa sukua pentuetta tehdessä, ettei ylesty liikaa.

[Lansu_]

Mä vastaan vielä jokaiseen kysymykseen erikseen, koska tajusin että en viesteissäni vielä vastannut puoliinkaan noista.

Teetetään aikaisemmin pentue jossa on viisi pentua. Tykkääkö pennun ostaja että isää / äitiä käytettäisiin vielä toisella pentueella, jossa olisi myös viisi pentua?
Riippuu paljon vanhempien menestyksestä, ajasta joka pentueiden välillä ehtii kulua, siitä kuinka paljon ensimmäisen pentueen koiria on käytetty jalostukseen jälkimmäisen pentueen syntyessä, muista pennun varaajista ja monesta muusta. Mitään tykkään tai en vastausta en siis kykene antamaan, sillä se riippuu niin paljon tapauksesta.

Tykkäätkö sinä vuoden tai kahden päästä, että koirasi löytyy monesta saman rotuisen koiran suvusta?
Kyllä ja ei. Liika on aina liikaa, mutta olisihan se mukava että omat koirat ja kasvatit ovat esillä rodun koirien sukutauluissa. Yhden koiran toistuminen lähes kaikkien sukutauluissa on huonompi juttu, mutta yhden kennelnimen esiintyminen monien koirien suvuissa ei välttämättä jos kaikki kennelin koirat ja kasvatit eivät ole sukua toisilleen. Mä ainakin pyrin Meripelastajassa teettämään mahdollisimman erilaisia yhdistelmiä ja linjoja vaikka minulla on molemmissa roduissa ns. "päälinja", jota haluan vaalia. Yhden aionoan linjan kasvattiminen kuitenkin johtaa äkkiä siihen että kaikki koirat ovat sukua keskenään.

Haluatko juuri sinä jättää käyttämättä mahtavasti menestynyttä ja huippu sukuista koiraasi sen takia, että suku on niin yleinen?
Riippuu taas niin paljon tapauksesta ja suvun yleisyydestä. Jos koiran suku on sama kuin lähes kaikilla muilla saman rodun edustajilla niin sitten jätän varmasti suosiolla käyttämättä. Toisaalta joissain tapauksissa mielestäni yleisen suvun omaavan koiran yhdistäminen evm-koiraan voi olla pidemmällä aika välillä onnistunut valinta.

Onko kivaa löytää huippu isä / äiti mutta sitten huomaat, että suvussa on sama isä / äiti joka on oman koirasi suvussa?
Yksittäistapaukset eivät tässäkään tapauksessa haittaa, mutta heti jos kyseinen nimi esiintyy suurimmassa osassa muidenkin koirien sukutauluja niin ottaahan se ehkä vähän päähän.

Mikä sinusta olisi maximi määrä pentuja yhdelle koiralle? Pitäisikö pentujen omistajien kanssa sopia, että ei käytetä ilman lupaa tai / eikä ainakaan teetetä 10pennun pentueita? Myönnätkö itse tehneesi "massa pennutusta" joskus, tietäen että pennuista käytetään suurinta osaa jalostukseen?
Maksimi määrä riippuu niin paljon rodusta, sen tilanteesta sekä tietenkin koirista ja yhdistelmistä. Lansuilla ja nöffeillä veikkaisin kuuden pennun olevan suhteellisen sopiva määrä, joissain tapauksissa ehkäpä yksi sinne tai tänne. En ole sopinut vaikka mielessä onkin toisinaan käynyt. Kokemuksen perusteella olen kuitenkin todennut että suurin osa kasvateistani tuskin tulee saamaan pentuja, joten en näe järkeä rajoittaa pennuttamista. Tulen kuitenkin varmasti puuttumaan nöffi- ja lansupentueisiin, jotka mielestäni eivät ole kovin fiksuja rotujen kantojen kannalta.

Oletko törmännyt tälläiseen, että koirasi suku on todella yleinen tai löydät monen saman rotuisen koiran suvusta saman isän / äidin?
En ole omalla kohdalla, mutta olen kuullut muutamista joidenkin muiden rotujen sukutauluissa usein esiintyvistä koiriasta.

Mitä vaaditte pentujen vanhemmilta? Pitkä kisakalenteri vai lyhyt, jossa on muutamia hyviä tuloksia? Onko luonteella/kuvilla/värillä väliä? Minkälainen on hyvä suku / huono suku?
Kisakalenterin ei tarvitse olla pitkä, mutta muutamat tittelit ovat ihan jees - mieluiten joukkoon saisi mahtua joku(nen) valionarvo. Edellä jo kirjoitinkin että itse tykkään lukaista myös luonteen läpi ennen jalostuskäyttöä enkä tule käyttämään koiria joiden omistajat eivät viitsi edes lyhyellä esittelyllä kertoa koiransa luonteesta. Värillä ei mun kasvatusrotujeni parissa ole juurikaan merkitystä, rukeaa ja valkomustaa koiraa en kuitenkaan aio yhdistää. Hyvä suku on vaikea määritellä, koska se on jälleen kerran niin tapauskohtainen. Hyvässä suvussa kuitenkin esiintyy arvostamiani koiria, siinä saisi mielellään olla ainakin muutama polvi eikä suku saisi olla liian yleinen.

Mitä teistä koirasta pitäisi tutkituttaa ennen kun sitä käytetään jalostukseen vai saako ns. "tutkimatonta" teidän mielestä käyttää?
Itse en terveystuloksia vaadi enkä aio omille koirilleni niitä ottaa. Luonnetestit voisivat olla ihan kiva lisä, jos joku jaksaisi jonkinlaisen luonnetesti sivuston väsätä ja vieläpä pitää yllä sitä. Tietenkin myös omien koiriensa (ja tietenkin myös muiden koirien) suvun tutkiminen ja sen tunteminen on ihan suvaittavaa pentueita teetettäessä

Katsotteko paljon pennun/aikuisen sukua ostaessanne sen? Arvostatteko sukua?
Katson sukua ja arvostan sitä. Tapauskohtaisesti tulee kuitenkin arvostettua erilaisia sukuja.

Vaikuttaako pentueen koko siihen, otatko pennun?
Ensisijaisesti pennun valintaan vaikuttavat vanhemmat ja muu suku. Toissijaisia asioita ovat sitten kasvattaja, pentueen koko, muut pennun varaajat yms. Tulee sitä siis katsottua, mutta jos pentu miellyttää muutoin en kyllä jätä sitä ottamatta ison pentueen vuoksi.

Minkä kokoisia pentueita kannatat itse?
Tapauskohtaisesti lansujen ja nöffien parissa joku 4-6 pentua, joskus enemmän tai vähemmän.

[Susityttö]

Ompas tänne tullut paljon viestejä (: Hyvä että asiasta on saatu jotain keskustelua.

Pikkasen aiheesta poiketen, onko yleisesti hyväksyttyä teettää pentue, jonka molemmat vanhemmat evm? Himottaa kauheasti teettää pentue, muttei ole sopivaa urosta tai narttua siihen. Evm-koiria kyllä käytetään toisena vanhempana, mutta onko tullut vastaan pentueita, jonka molemmat vanhemmat on evm?

En tiedä onko kukaan tällaista teettänyt tai yrittänyt teettää, joten en osaa sanoa miten porukka suhtautuisi. Voisihan se olla ihan okei, mutta toisaalta en näe välttämättä kauhean järkevänä. Kuka tahansa voi itsekin keksiä itselleen evm-sukuisen koiran, periaatteessa tuolla tavoin kasvatettaisiin "vain" kennelin kasvattilistan pituutta. Jossain mielessä tää vois olla ihan hyväkin juttu, sillä mä ainakin olen huomannut lansujen ja nöffien parissa sen että monet haluaa ottaa syntyvästä pentueesta koiran, mutta evm-koirien luominen ei kiinnosta. Tää taas tuottaa sen ongelman että koko rodun kanta on pian sukua toisilleen, jos ketään ei kiinnosta evm-sukuisten hommaaminen.

Tässä on töpö missä Cessi on tuota evm. x evm. pentuetta suunnitellut.

Oli muuten aivan mahtava tunne, kun viimeisessä pentueessani molemmat vanhemmat olivat omia kasvattejani. Ettoren O -pentueen sukutaulun näkee esimerkiksi täältä. Jokainen tuossa pienessä sukutaulussa näkyvä koira on JVA, minkä lisäksi joukossa on mm. agility- ja tokovalioita.

Oli hienoa olla toteuttamassa tätä pentuetta (: Mutta vähän kyllä jännäsin sitä kun Fogolle, pentujen isällä, on ennestään jo se kaksi pentua ja sen veljellä on pentue.

Onkohan sitten niin, että tuo minun ajattelutapani on vähän väärä täällä? Hevospuolella kun olen suurimman osan ajasta pyörinyt, siellä oli ja on edelleen max varsamäärä joku 4-6, jotta suku pysyy harvinaisena. Sieltä varmaan kumpuaa tämä minun asenteeni. Tuntuu jotenkin, että se teidän ihanteenne 3 pentua ei ole mitään. (Pitäisikö ihan reilusti myöntää olleensa väärässä kun puolusti isoja pentumääriä?) Hassua muuten, sama ilmiö, eri termi. Täällä kauhistellaan suvun yleistymistä ja hevospuolella halutaan suvun pysyvän harvinaisena. ;)

Eihän nuo isot pentumäärät mitään jos niitä kaikkia ei käytetä jalostukseen. (: Eikä tuo sinun ajattelutapasi nyt välttämättä ihan väärä ole.
Oon aina kattonut ihan monttu auki tätä kun hevospuolella voidaan käyttää jotain oria monta kertaa eri tammoilla :D Itse kun olen kanssa siellä joskus epäaktiivisesti liikkunut ja liikun edelleen. Toi on kyllä aika jännästi toi "sama ilmiö, eri termi"-juttu.

[Nath]

Onpa mielenkiintoinen aihe! Täytynee joskus paremmalla ajalla käydä runoilemassa paremmin, mutta vastaanpa ainakin ensin aloitustopicissa olleisiin kysymyksiin.

Teetetään aikaisemmin pentue jossa on viisi pentua. Tykkääkö pennun ostaja että isää / äitiä käytettäisiin vielä toisella pentueella, jossa olisi myös viisi pentua?
- Mulla on ollut tällainen tilanne (pienemmän pentumäärän kanssa, 3 & 4) basset houndien kohdalla. Jalostusmateriaalia oli niin hirmu vähän, kun rotu ei ole yleinen enkä jaksanut tuoda koiraa mistään, niin käytin sitten samaa emää kahdella eri pentueella. En ole pentujen varaajien mielipiteitä kysellyt tästä aiheesta, joten on paha sanoa, haittaako se heitä. Noista on nyt yhtä käytetty jalostuksessa, ja veikkaisin, että toista saatetaan käyttää jossain vaiheessa, mutta sinänsä en ole huolissani kyseisen nartun nimen yleistymisestä, koska basset hound-pentuemäärät ovat varsin pienet (osaa pennuista tuskin tullaan koskaan käyttämään jalostuksessa, koska uskon omistajien ymmärtävän suvun yleistymisen riskit), ja jalostusmateriaalia ollaan jo saatu mukavasti lisää (Susityttö, miksei me pidetä parempaa yhteyttä kasvattamista koskien, kun ollaan ainakin vielä ainoat basu-kasvattajat? ;D)

Tykkäätkö sinä vuoden tai kahden päästä, että koirasi löytyy monesta saman rotuisen koiran suvusta?
- Tykkään siitä, että koiran nimi tulee esiin joidenkin koirien sukutauluissa, mutta liika on liikaa. Tällä hetkellä minusta on upeaa nähdä, että jotkut ensimmäisten saksanpaimenkoirieni nimet koristavat edelleen joidenkin nykykoirien sukutauluja, mutta suku on silti yleistynyt melko paljon (kyse on siis todella vanhasta linjasta, joka vetää juurensa tuonne vuoteen 2002). Onneksi saksanpaimenkoirien suosio on pysynyt tasaisena, ja saksanpaimenkoirakasvattajat ovat tietoisia sukujen yleisyydestä, vaikka toisaalta onkin hienoa, että näinkin vanhoja linjoja halutaan yhä pitää voimissa.

Haluatko juuri sinä jättää käyttämättä mahtavasti menestynyttä ja huippu sukuista koiraasi sen takia, että suku on niin yleinen?
- En tiedä "haluaisinko", mutta toisaalta tuo käyttämättä jättäminen ei mulle välttämättä tuota ongelmaa. Tämäkin on melko tilannesidonnaista ja riippuu paljon esmes rodun yleisyydestä ja siitä, paljonko jalostusmateriaalia ylipäänsä on. Olisihan se hienoa nähdä juuri se oma Murre jatkossakin koirien sukutauluissa, mutta jos suku on liian yleinen, niin mielelläni vedän koiran pois jalostusmarkkinoilta.

Onko kivaa löytää huippu isä / äiti mutta sitten huomaat, että suvussa on sama isä / äiti joka on oman koirasi suvussa?
- Hmm, onko tässä tapauksessa löytämäni huippuvanhempi lainassa joltain muulta, ja oma koirani ei tule olemaan pentueen vanhempi? No jaa, mulla on näitä koiria kennelissäni jo kolme Olen kyllä nyt alkanut ihan valikoimaan noita sakemannejani sitä ajatellen, että jos vielä joskus innostuisin teettämään sakupentueen, niin kaikilla koirillani ei esiintyisi yksi ja sama koira joka suvussa. Näin virtuaalisesti ns. sukulinjauksella voidaan säilyttää jokin tietty, kasvattajan vaalima linja, joka näkyy pidemmällä aikavälillä (eikä virtuaalikoirille koidu onneksi ruumiillisia vikoja tai muitakaan vastaavia, jos käyttää lähisukulaisia), mutta ihan joka rodun kohdalla se ei ole edes kannattavaa. Ja sitten varsinaiseen kysymykseen, jos lähden tuosta lähtöasetelmasta, josta esitin tarkentavia kysymyksiä heti alussa, niin minua ei välttämättä haittaisi, jos samaa nimeä ei muuten pomppisi esiin joka nurkan takaa.

Mikä sinusta olisi maximi määrä pentuja yhdelle koiralle? Pitäisikö pentujen omistajien kanssa sopia, että ei käytetä ilman lupaa tai / eikä ainakaan teetetä 10pennun pentueita? Myönnätkö itse tehneesi "massa pennutusta" joskus, tietäen että pennuista käytetään suurinta osaa jalostukseen?
Oletko törmännyt tälläiseen, että koirasi suku on todella yleinen tai löydät monen saman rotuisen koiran suvusta saman isän / äidin?
- Tällä hetkellä mulla on tulossa ääriharvinaisesta rodusta suht. iso pentue rodun määrään nähden (5 pentua, rotu itälaika), mutta uskallan ottaa riskin, koska mulla on sellainen kutina, ettei noita pentuja tulla juurikaan käyttämään jatkojalostuksessa. En myöskään ole teettänyt siinä mielessä massapentueita, että tietäisin koirieni kaikkia jälkeläisiä satavarmasti käytettävän jalostuksessa.
Minusta on aika höpöä laittaa kasvattien omistajille ostoehtoihin määräyksiä siitä, että minulle on pakko ilmoittaa pennuttamisaikeista etc. Tämä vie minusta koiran omistajuusoikeuden takaisin sille kasvattajalle, kun omistaja ei saa itse päättää, koska käyttää koiraansa jalostukseen. En ole myöskään vielä joutunut sanomaan kellekään, ettet sitten ainakaan teetä tällä koiralla tulevaisuudessa pentueita, mutta olen kyllä tähän valmis, jos huomaan jonkun oman linjani yleistyvän kasvattamissani roduissa liikaa.

Mitä vaaditte pentujen vanhemmilta? Pitkä kisakalenteri vai lyhyt, jossa on muutamia hyviä tuloksia? Onko luonteella/kuvilla/värillä väliä? Minkälainen on hyvä suku / huono suku?
- Minä vaadin ehdottomasti näyttöä siitä, että koiran kanssa kisataan, ettei se ole vain tyhjänpanttina ja odota sopivaa sulho/morsianehdokasta. Tämän vuoksi en myöskään arvosta sitä, että virtuaalimaailmaan juuri saapunut ja toimintaa aloitteleva kasvattaja on heti teetättämässä pentuetta kennelinsä ensimmäisellä koiralla. Mulle eivät pitkät tittelirivit ole kovin tärkeitä etenkään silloin, kun rodun edustajia on muutenkin vähän. Taitaa muutenkin olla niin, että meriiteillä on paljon enemmän painoarvoa yleisempien rotujen jalostuspuuhissa.
Luonteella tai kuvilla ei juurikaan ole väliä, koska harva jaksaa enää kirjoittaa virtuaalikoirilleen minkäänlaista luonnetta (ts. luonteen periytyminen ei ole kovin oleellista). Värillä taas on siinä mielessä väliä, että laitan pentuja teettäessäni esille pentujen mahdolliset värivaihtoehdot, koska haluan, että koirissa on edes jotain periytyväisyyttä.
Hyvä suku ei ole liian yleinen, ja joskus sillä voidaan jopa aloittaa ihan uuden linjan veto. Tiettyjen rotujen kohdalla hyvä suku tarkoittaa minulle äärivanhaa, josta löydän itselleni tärkeitä koiria, ja tällaisen suvun jatkamisen eteen olen myös valmis tekemään töitä, kunhan suku ei yleisty liikaa.

Mitä teistä koirasta pitäisi tutkituttaa ennen kun sitä käytetään jalostukseen vai saako ns. "tutkimatonta" teidän mielestä käyttää?
- Tutkimustuloksilla ei juuri ole periytyvyyttä virtuaalimaailmassa, ellei joku todella pelaa realistisuuden mukaan. Minä en pidä tutkimustuloksia kovin tärkeänä ihan jo sen vuoksi, etteivät kuvan koiran IRL omistajat vetele herneitä nenukkiin, jos koiralla onkin minun mukaani C/C-lonkat.

Katsotteko paljon pennun/aikuisen sukua ostaessanne sen? Arvostatteko sukua?
- Katson heti ensimmäisenä, ja sitä tulee myös arvostettua. Mulla tuo arvostaminen menee kyllä välillä ihan liioitelluihin mittapuihin, kun olen haalinut kenneliini kolme koiraa, joiden suvuissa esiintyy samoja nimiä (ovat tosin eri polvilta).

Vaikuttaako pentueen koko siihen, otatko pennun?
- Jos kaikki muut asiat ovat kondiksessa, niin ei vaikuta. En ole itse asiassa koskaan ajatellut koko asiaa.

Minkä kokoisia pentueita kannatat itse?
- Tämä on aika rotukohtaista. Harvinaisempien rotujen kohdalla joku 5-6 pentua ei ole vielä liian paha, kunhan kaiki pennut eivät mene jalostuskäyttöön. Yleisimpien rotujen kohdalla sen sijaan 3-4 pentua on minusta riittävä määrä.