jalostuskäyttö & sukutaulut

[Susityttö]

Olen miettinyt tätä aihetta jo pisempään ja nyt ajattelin, että olisi aika laittaa keskustelua kehiin. Maukujissa laittelin alulle samanlaisen keskustelun joten joillekkin tuttu aihe sitä kautta. (:
Heti alkuun sanon, että jokaisella on omat mielipiteensä eikä kannata suuttua muiden mielipiteistä.

Itse olen ollut pienten pentueitten kannattaja jo pitkät ajat (max. 4pentua, mieluusti 2-3pentua) ja pitänyt, että yhtä urosta / narttua käytetään vain kerran jos pentue on tuon neljän koko luokkaa. Ja sitten osan pennuista lähettänyt ulkomaille jos on enemmän kuin 4pentua.

Laitetaan yleistä keskustelua kehiin jalostuskäytöstä ja sukutauluista.

Ja mietitäämpä vähän muutamia kysymyksiä samalla..

Teetetään aikaisemmin pentue jossa on viisi pentua. Tykkääkö pennun ostaja että isää / äitiä käytettäisiin vielä toisella pentueella, jossa olisi myös viisi pentua?

Tykkäätkö sinä vuoden tai kahden päästä, että koirasi löytyy monesta saman rotuisen koiran suvusta?

Haluatko juuri sinä jättää käyttämättä mahtavasti menestynyttä ja huippu sukuista koiraasi sen takia, että suku on niin yleinen?

Onko kivaa löytää huippu isä / äiti mutta sitten huomaat, että suvussa on sama isä / äiti joka on oman koirasi suvussa?

Mikä sinusta olisi maximi määrä pentuja yhdelle koiralle? Pitäisikö pentujen omistajien kanssa sopia, että ei käytetä ilman lupaa tai / eikä ainakaan teetetä 10pennun pentueita? Myönnätkö itse tehneesi "massa pennutusta" joskus, tietäen että pennuista käytetään suurinta osaa jalostukseen?
Oletko törmännyt tälläiseen, että koirasi suku on todella yleinen tai löydät monen saman rotuisen koiran suvusta saman isän / äidin?

Mitä vaaditte pentujen vanhemmilta? Pitkä kisakalenteri vai lyhyt, jossa on muutamia hyviä tuloksia? Onko luonteella/kuvilla/värillä väliä? Minkälainen on hyvä suku / huono suku?

Mitä teistä koirasta pitäisi tutkituttaa ennen kun sitä käytetään jalostukseen vai saako ns. "tutkimatonta" teidän mielestä käyttää?

Katsotteko paljon pennun/aikuisen sukua ostaessanne sen? Arvostatteko sukua?

Vaikuttaako pentueen koko siihen, otatko pennun?

Minkä kokoisia pentueita kannatat itse?
[quote="Lansu_"]mitä mieltä te olisitte vanhojen linjojen herättämisestä?[quote]
Ja itsekkin saa sitten esittää kysymyksiä ;) Siitähän saamme vain lisää keskustelua. Niin ja tosiaankaan kysymyksiin ei ole pakko vastata ne ovat vain sellaisia suuntaa antavia, myös muunlainen keskutelu jalostuskäytöstä & sukutauluista on tervetullutta.

[Joana]

Itse tykkäisin _kunnon_ suvullisista koirista, olisi kiva mennä aina vain sukua taaksepäin ja taaksepäin... Ja olisi kiva että asenteet vähän pidempääkin sukua kohtaan paranisivat. Tietysti se edellyttäisi että koirille tehtäisiin laajemmat sukutaulut ja sukuselvitykset, ettei käy vahinkoja, mutta toivon että tällaiseen tilanteeseen joskus päästäisiin. En tietenkään kannata useita valtavia pentueita yhdelle koiralle, mutta on hölmöä että täydellistä koiraa ei voi käyttää jalostukseen yleisen suvun vuoksi.

[Lansu_]

Mä mietin just tänään Meripelastajan kasvatustekstejä suunnitellessani ja uusiessani näitä sukuasioita.

Mä en kauheasti kiinnitä huomiota sukutauluihin eikä se suuremmin ole mahdollistakaan lansujen ja nöffien kanssa kun rotujen kannat on niin olemattomat. Virtuaalimaailmaan on mun käsittääkseni syntynyt kolme landseerpentuetta (Vulpeculan, Lasitetun ja Meripelastajan), mutta tähän päivään mennessä ainuttakaan suvullista koiraa ei ole käytetty jalostukseen. Oikeastaan mielestäni on hyväkin etteivät suvulliset koirat ole vielä saaneet pentuja, sillä mun mielestä olisi ensin saatava tarpeeksi laaja pohja sellaisia erisukuisia koiria, joiden vanhemmat ovat virtuaalimaailmassa ja tämän jälkeen näitä voisi lähteä harkitusti yhdistelemään. Jos tämän hetken suvullisia landseereita lähdettäisiin yhdistelemään tulos olisi äkkiä se että kaikki koirat ovat sukua toisilleen. Tästä tilanteesta päästäs toki evm-koirilla, mutta mulla itselläni on tavoitteena saada tulevaisuuden virtuaalilansuille mahdollisimman tasaisia (ja pitkiä) sukutauluja, joten evm-koirien ripottelu sinne tänne ei tunnu fiksulta. EVM-koirat on kuitenkin välttämättömiä jalostuksen kannalta ja arvostan myös niitä.

Mä arvostaisin ihan älyttömästi sellasta koiraa, jolla on pitkä, yhtenäinen ja harkittu sukutaulu. Olen useat kerrat ihaillut virtuaalihevospuolella niitä hevosia joilla on sekä emän että isän puolelta monta virtuaalista hevospolvea takanaan. Mielestäni olisi hienoa saada myös koirapuolelle tällaisia pitkiä sukutauluja, joihin on oikeasti käytetty aikaa ja vaivaa eikä risteytyksiä ole tehty vaan risteytyksien ja pitkän sukutaulun ilosta. Pitkäsukuinen koira ei automaattisesti tule yleisestä suvusta jos kasvattajat ovat tajunneet oikeasti miettiä mitä koiria risteyttävät. Tästä syystä mä peräänkuuluttaisin nykyistä enemmän yhteistyötä kasvattajien välille, erityisesti niihin rotuihin joissa kasvattajia on useampia. Yhteistyöllä en tarkoita sitä että lainaillaan sattumanvaraisesti toisten koiria vaan keskusteltaisiin ja pohdittaisiin yhdessä erilaisia yhdistelmiä ja tehtäisiin vaikkapa jotain linjausta tulevaisuuden suunnitelmien osalta.

Lansuja ja nöffejä on niin vähän että noille ei oikein isoja pentueita voi teettää (kysyjiäkään ei yleensä löydy suureen pentueeseen) ja missään nimessä en teetä yhdelle koiralle kun yhden pentueen. Mä en välttämättä puhuisi älyttömän pienten pentueiden puolesta vaan musta sopiva määrä voisi olla noin 4-6 pentua. Lasitetun ainoaan lansu pentueeseen syntyi aikanaan 3 pentua, joista yksikään ei ole enää elossa ja ainuttakaan ei ole käytetty jalostukseen, mikä on mielestäni tavallaan harmi koska siinä menetettiin yksi suku. Sama on Vulpeculan pentueen kanssa: siihen syntyi 4 pentua joista niistäkään ei kukaan jättänyt jälkeläisiä, joten siinä meni toinenkin suku. En ole tehnyt tilastoa, mutta ainakin äkkipäätä kuvittelisin että virtuaalikoirista loppujen lopuksi hämmästyttävän pieni osa jatkaa sukuaan, monet pentueet häviävät Lasitetun ja Vulpeculan koirien tavoin bittiavaruuteen omistajien kadottua. Riittävän isot pentueet siis myös turvaavat tietyn suvun elinvoiman vaikka toki ne voivat olla haitaksi jos vaikkapa viiden pennun pentueesta jokainen koira jatkaa sukuaan.

Mun pitää rientää nyt, mutta palaan varmasti vielä myöhemmin tähän topikkiin sillä mulla jäi vielä paljon sanomatta aiheeseen liittyen. :D

Edit / Elikkäs täällä taas. Jatketaanpa. Mä kiinnitän pentuja teettäessäni hyvin moniin asioihin huomiota, tykkään pohtia mikä koira sopisi millekin jne. Tärkeimmiksi mulla on varmaankin nousseet koiran luonne, suku ja kilpailutulokset. Moni ei järin paljon tunnu nykypäivänä luonteista välittävän, mutta mä olen tehnyt päätöksen etten käytä jalostukseen koiraa jonka omistaja ei vaivaudu selostamaan mulle koiransa luonnetta edes lyhyesti vaikka sähköpostin välityksellä jossei sitä erikseen koiran sivuilta löydy. Sukua ei vielä tällä hetkellä tartte lansujen tai nöffien parissa kauheesti katsella, mutta jos sitä löytyy tarkastan ettei lähisukulaisissa ole samoja koiria ja että yhdistelmä on muutenkin fiksu. Kilpailutulokset tottakai on tärkeitä, sillä ne on oikeastaan ainoita jotka jälkeläisille periytyy (itse kyllä katselen myös koirani vanhempien luonteita ja käytän niitä oman koirani luonteen pohjalla). Mitään megapitkiä tittelirivejä en tarvitse. En osaa sanoa arvostanko jotain titteliä enemmän kuin toista, mutta vepevalionarvo ainakin jossain määrin korottaa pisteitä mun silmissä. Toisaalta kaikki koirat eivät vepeen sovellu, joten on hyvin yksilökohtaista mitkä tittelit on merkittäviä. Terveystuloksia en huomioi enkä koirilleni merkitse, sillä mielestäni ne voi loukata kuvissa esiintyvää oikeaa koiraa ja sen omistajaa.

Mulla on tällä hetkellä lyhyet sukuselvitykset omilla koirillani, mutta olen harkinnut jättäväni ne kokonaan pois noilta täysin EVM-sukuisilta koirilta ja uudistavani täysin suvullisten koirien sukuselvitykset. Jonkin virtuaalihevosen sivuilta bongasin sanat emälinja ja isälinja, joita olen ajatellut itsekin hyödyntää. Koirieni sukutaulut on vielä kovin lyhyitä, mutta tulevaisuudessa kunnon selostukset ja esittelyt kunkin koiran molemmista linjoista voisivat auttaa niin itseä kuin muitakin pysymään selvillä mitä koiria kunkin koiran takana on.

[Melia]

Itselläni kasvatustyössä ei ole mitään merkitystä sillä, onko koiralla mahdollisesti pitkä vai evm-suku, mutta mikäli koira on pitkäsukuinen, katson koko sukutaulun koirat läpi tittelien perusteella. EVM-sukuisella koiralla merkkaavat vain koiran omat tulokset. Titteleistä katson näyttelypuolelta mahdolliset muotovalion arvot, mutta voittajatittelitkin on plussaa. Tärkeimpänä pidän itse kuitenkin käyttöpuolen tuloksia, ja KVA on se tärkein metodi sekä tulokset PK-kokeista tai muista käyttöpuolen kokeista, kuten NOME:sta. Vastaavasti taas esim. koiratanssivalio on itselleni yhtä tyhjän kanssa, ja saman arvoinen kuin tittelitön/ kilpailematon koira. Eli arvostan ns. "oikeita" käyttötuloksia koiran vanhemmilla sekä koko sukutaulussa.

Itse pennutan koiran korkeintaan kerran, ja vaikka pentueessa olisi useampikin koira, niin myyntiin/ itselleni menee korkeintaan 3. Saatan käyttää myös sellaista koiraa jalostukseen, millä on jo aikaisempi pentue, mutta näistä korkeintaan 1 on "oikeasti" olemassa. Pyrin myös katsomaan niin, ettei koirilla olisi muitakaan lähisukulaisia, mutta omissa roduissani (rhodesiankoira, bokseri...) se on usein vaikeaa. Tarvittaessa teen suosiolla niin, että otan hyvin pärjänneelle urokselle/nartulle suosiolla keksityn, evm-koiran.

Tällä hetkellä suurin osa koiristani omaa pidemmän sukutaulun, joissa on käyttö- ja muotovaliokoiria ainakin kahdessa polvessa. Lisäksi on hieno tunne, kun näistä koirista 1-3 polvea on omia koiriani/ kasvattejani. Jokainen yhdistelmä on kennelini historiassa ollut tarkkaan harkittu, ja aina tuloksiin pohjautuva. En siis katso koiran luonnetta juuri lainkaan, ja virtuaalikoira kun ei voi olla sairas, ei varsinaisia terveystuloksiakaan tarvitse katsella. Eli hyvät tulokset kilpailuista = hyvä koira. En käytä koiria jalostukseen mitenkään etukäteen, vaan vasta sitten kun tulokset on jo kasassa. Yleensä koirani päätyvät myös eläkkeelle/ monttuun pentueen jälkeen ihan vain siksi, ettei niitä tulisi vahingossakaan enää pennutettua

Itselleni hyvä suku on siis hyvillä tuloksilla varustetuista koirista muodostunut sukutaulu. Esim. 1x voittajatitteli ja Hk1 ei ole vielä hyviä tuloksia omassa mittakaavassani. Omista (entisistä) koiristani voin ottaa esimerkiksi muutaman omasta mielestäni hyvän koiran, ja näillä siis on sekä käyttö- että näyttelytulokset kohdallaan (ja käyttötulokset siis "järkilajeista"): Fin KVA vTURW-06 vTHW-06 vUKRW-06 Fh2 SchH3 Bh Snip Snap Breezy N'Painful, vFin & vIt & vTur & vSwe & vJap Mva Fin Kva EuW-04 ItaV-04 & 06 TrW-05 vMV-05 Fh1 SchH3 Bh Zorayah Of Shaman, FIN M & KVA TUR & CA & UKR & BEL & TH & N MVA THW-06 vUKRW-06 SchH3 Bh Snip Snap Charming Chaos, Fin KVA vMV-06 vTHW-06 Vk1 Fh2 Jk3 Bh Spirit Wolf Gulf Wind... Ja vastaavia on useampiakin, ja ne koirat, mitkä eivät ole MVA:ta saavuttaneet, omaavat silti liudan SERT:ejä eri maista ja ja joistain jopa 4kpl, mutta kaikki samalta tuomarilta tms. Nuo koirat esiintyvät myös omien koirieni sukutauluissa, ja niitä arvostan. Vähempään en sitten tyydykään, eli olen varsin kriittinen noiden koirien tulosten kanssa

Olen siis tarkka omien kasvattieni suhteen, mutta en ota pentua myöskään "huonommista" pentueista, vaan ennemmin otan tuontikoiran, jolla ei ole ns. "heikkoja lenkkejä" suvussa. Eli jos otan muualta koiran, se saa olla ihan julmetun hyvä suvultansa (ja tällaisten kasvattajia on todella vähän, mutta syytän siitä omaa kriittistä asennettani, en muita kasvattajia ).

[Siru]

Pitkäsukuinen koira ei automaattisesti tule yleisestä suvusta jos kasvattajat ovat tajunneet oikeasti miettiä mitä koiria risteyttävät. Tästä syystä mä peräänkuuluttaisin nykyistä enemmän yhteistyötä kasvattajien välille, erityisesti niihin rotuihin joissa kasvattajia on useampia. Yhteistyöllä en tarkoita sitä että lainaillaan sattumanvaraisesti toisten koiria vaan keskusteltaisiin ja pohdittaisiin yhdessä erilaisia yhdistelmiä ja tehtäisiin vaikkapa jotain linjausta tulevaisuuden suunnitelmien osalta.

Aivan totta, mutta harvinaislukuisimpien rotujen kohdalla homma on vähän vaikeampaa (kuten sä olet lansujen kohdalla huomannutkin). On vaikeaa tehdä yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, jos niitä ei yksinkertaisesti ole.

Mulla on Viilikirsussa syntynyt kaksi bichon havanais-pentuetta, ekaan pentueeseen tuli kolme pentua, tokaan neljä. Molempien pentueiden toinen vanhempi oli evm-koira. Havanais on niin pienikantainen rotu, että on äärimmäisen tärkeää pitää pentuekoot pieninä ja harkittuina, samaa koiraa ei voi käyttää kuin kerran jalostukseen jne. Mulle on myös tärkeää saada tietää tulevilta pennunostajilta, onko heillä suunnitelmissa käyttää koiraa jalostukseen. Jos jokainen pennunostaja haluaa koiran jalostukseen, pentueesta tulee äärimmäisen pieni. Mutta toisaalta isosta pentueesta on/olisi tuo Lansun mainitsema hyöty, suvun jatkuminen on varmempaa jos pentuja on enemmän. Mutta jos mä teettäisin ison (yli neljä pentua) pentueen, en antaisi jokaista pentua jalostuskoiraksi, vaan osa menisi sitten vaan harrastuskäyttöön. Näin suku ei pääsisi yleistymään liikaa. Yksi keino varjella suvun jatkumista on tietenkin pitää pentueesta yksi pentu itse ja jatkaa ainakin sen avulla sitten sukua, jos pentueen muut koirat jäävät pennutta.

Nää jututhan riippuvat täysin siitä, kuinka yleinen ja kannaltaan kuinka rotu on kyseessä, kuinka pitkälle ja millaista sukua vanhemmilla on jne.

[Lansu_]

Pitkäsukuinen koira ei automaattisesti tule yleisestä suvusta jos kasvattajat ovat tajunneet oikeasti miettiä mitä koiria risteyttävät. Tästä syystä mä peräänkuuluttaisin nykyistä enemmän yhteistyötä kasvattajien välille, erityisesti niihin rotuihin joissa kasvattajia on useampia. Yhteistyöllä en tarkoita sitä että lainaillaan sattumanvaraisesti toisten koiria vaan keskusteltaisiin ja pohdittaisiin yhdessä erilaisia yhdistelmiä ja tehtäisiin vaikkapa jotain linjausta tulevaisuuden suunnitelmien osalta.

Aivan totta, mutta harvinaislukuisimpien rotujen kohdalla homma on vähän vaikeampaa (kuten sä olet lansujen kohdalla huomannutkin). On vaikeaa tehdä yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, jos niitä ei yksinkertaisesti ole.

Jep, mua esimerkiksi ärsyttää välillä suunnattomasti olla ainut varsinainen lansukasvattaja (tosin nyt huomasin ilokseni että Mariza otti kenneliinsä toiseksi kasvatusroduksi lansun), koska yksin on aika mahdoton yrittää mitään rotua kasvattaa. Mä en esimerkiksi jaksaisi pyörittää yhtä aikaa suurta joukkoa koiria, mutta jos haluat tarpeeksi laajan geenipohjan niitä on vähän pakko ottaa paljon. Sijoituskoirat olisi yksivaihtoehto, jota olen myös kokeillut, mutta niistä on kyllä tullut vaan huonoja kokemuksia: sijoituskodit vaihtuvat miljoonaan kertaan kun toisen osapuolen innostus loppuukin tai hän katoaa muuten kuin savuna ilmaan. Olen miettinyt tässä että jos myisin tai sijoittaisin ns. "ulkomaille" osan pentueideni koirista ja kun myöhemmin tarvitaan uusia koiria toisinkin näitä takaisin kuvioihin. Näin olisi ns. "varastossa" kokoajan suvullisia, parhaassa tapauksessa vieläpä harvinaissukuisia, koiria - jos nyt tajusitte. (Nimim. "Harkinnut jo pidempään herättävänsä yhden Lasitetun lansukasvatin henkiin ja pelastavansa täten yhden suvun.")

[Niia]

Tuodaanpa poikkeava näkökanta esille. Minä en ole pienten pentueiden ihannoija. ^^ Omilla koirillani aion teettää myös isoja pentueita tai useamman pienen pentueen. En todellakaan usko, että vaikka koiralla olisi kymmenenkin pentua, siitä koituisi mitään haittaa rodun kannalle.

Olen miettinyt vaikka ja mitä asiaan liittyne, mutta juttu leviää aina käsiin ja siitä tulee kamala romaani. Kirjoitan ehkä lisää myöhemmin. ;)

[Erika---]

Tuodaanpa poikkeava näkökanta esille. Minä en ole pienten pentueiden ihannoija. ^^ Omilla koirillani aion teettää myös isoja pentueita tai useamman pienen pentueen. En todellakaan usko, että vaikka koiralla olisi kymmenenkin pentua, siitä koituisi mitään haittaa rodun kannalle.

Olen miettinyt vaikka ja mitä asiaan liittyne, mutta juttu leviää aina käsiin ja siitä tulee kamala romaani. Kirjoitan ehkä lisää myöhemmin. ;)

Jos tulee suuria pentueita, ja kaikilla pennuilla tehdään kaksikin pentuetta niin koiran suku yleistyy liikaa. ;)

[Niia]

Jos tulee suuria pentueita, ja kaikilla pennuilla tehdään kaksikin pentuetta niin koiran suku yleistyy liikaa. ;)

Tekisi mieli törkeästi vaan todeta "Yes, I know that. So what?" mutta en tee niin. Tuo suvun yleistyminen on kuulostaa omaan korvaan niin hölmöltä perustelulta. En vain voi ymmärtää, mikä idea on säästää hyvää jalostuskoiraa? Mitä se haittaa, jos hyvä jalostuskoira esiintyy tiheään koirien suvuissa? Onpahan vähän haastetta sitten kun saa etsiä erisukuisia yksilöitä!

Otetaan esimerkkinä Lansun koirista; Lasitetun 3 pentua, yksikään ei jatkanut sukua ja Vulpeculan 4 pentua, yksikään ei jatkanut sukua. Tämä 3-5 pentua mikä tuntuu monilla olevan se ihannetilanne, on kuitenkin niin pieni määrä että siitä ei välttämättä löydy suvunjatkajaa. Siinä menee tavallaan kasvattajan näkemä vaiva hukkaan. Mieluummin teetän vähän enemmän pentuja jotta suku varmasti jatkuu ja joskus päästään niihin pitkiin sukuihin.

[Siru]

Tossa suurempien pentueiden teettämisessä on muuten myös se ongelma, ainakin mitä oo oman rodun kohdalla huomannut, et vaikka haluaisikin teettää isomman pentueen, niin se ei ole mahdollista, koska pennut eivät mene kaupan. Eli pennunottajia ei ole tarpeeksi suuren pentueen teettämiseen. Ja mulla ainakaan ei olisi mahdollisuuksia ottaa itselle useampaa pentua.

[Kendra]

Mie oon aika varma, että sitten kun noi walesit alkaa lisääntymään ja tuottamaan pentuja on hyvin äkkiä silleesti, et siel on pari kanta-narttua ja -urosta. IRL issäkin on alkanut yleistyä nuo suvut aika huimasti ja aika moni waleseista suomessa on toistensa sukulaisia. Nyt on alettu hakea uutta verta ulkomailta.. Mutta takaisin aiheeseen. Itse en katsele sukuja ainakaan paljoa, voisi niihin kiinnittää huomiota toki, onhan Fummenissakin nyt kaksi koiraa jotka ovat toistensa sukulaisia. Varmaan on enemmänkin kohta, kun nuo nahkat on aikas paljon Wolftamelaisia. Onhan niitä muitakin koiria siellä tietenkin.

EVM sukuisista koirista on hyötyä esimerkiksi siinä, ettei aina tule samoilta/saman sukuisilta koirilta uusia pentueita ja evm-sukuiset koirat myös parantavat pieni muotoista kantaa. Esimerkiksi walesinterriereissä asia on juuri niin. Mitä kattelin ni kaikki ovat tuonteja, kun ei pentueita ole syntynyt (paitti et nyt sit vissii olis kanta-narttu ja -uros tulossa). Pentueen koko on myös tärkeä. Jos yleisen suvun koiralla teettää viiskytä pentua on äkkiä niin, että uusi kanta kuolee kun yks valtaa maailman. Suvulla ei itse asiassa ole paljookaan väliä, kuhan kauheasti ei ainakaan itseltään samansukuisia koiria löydy. Luonteet pyrin lukemaan mikäli koiralla sellainen on. Värillä ei ole kauheasti väliä ja kuvistakaan en kauheasti rokota. Kisakalenterissa tosin haluan olevan jonkinverran tuloksia, ei tietenkään se tittelirivi ole tärkein, mutta kuhan sen koiran kanssa tehdään jotakin eikä se loju tyhjänpanttina. Tutkinnoista en ole varma itseni kohdalla. Itse kannatan mahdollisimman _pieniä_ pentueita, maksimissaan neljä pentua. Lisäksi se, että samalla koiralla teetätetään pentuja monta kertaa ei ole kannattavaa. Oli koira kuinka hieno tahansa! En itse ainakaan haluaisi omaa koiraa löytyvän miltei joka ikisen otuksen sukutaulusta. Se menisi mun tavoitteiden yli.

[Niia]

Siinä saattaa todella tulla seinä vastaan, jos ei pentujen ostajia ole. Mutta tämä haluaako isoja/pieniä pentueitahan on mielipidekysymys, josta on vähän turha väitellä kumpi on parempi. Ihan niinkuin lyhyt suvut vs. pitkät suvut tai tasaiset suvut vs. epätasaiset suvut.

Pikkasen aiheesta poiketen, onko yleisesti hyväksyttyä teettää pentue, jonka molemmat vanhemmat evm? Himottaa kauheasti teettää pentue, muttei ole sopivaa urosta tai narttua siihen. Evm-koiria kyllä käytetään toisena vanhempana, mutta onko tullut vastaan pentueita, jonka molemmat vanhemmat on evm?

[Jenna]

Itse olen joskus tuonut evm koiran joka tekee tällä hetkellä tolleri kansan punaiseksi täällä virtuaali puolella. Eli Sunlit Put on minun tuoma, mutta ei omistama koira. Koira vaihtoi omistajaa useita kertoja ja se, että miksi sitä tultiin lopulta käyttämään (muistaakseni) neljään vai viiteen pentueeseen en tiedä.

Itselläni on yksi pentue takana johon syntyi 10 pentua. Määrä oli aika hurja, mutta todellisuudessakin voi syntyä ko. määrä pentuja ja itse haen mahdollisimman IRL peräsitä touhua. Tällä hetkellä URL koirani on astutettu ja se kantaa sen 9viikkoa jonka oikeasti myös. Alan pentuja mainostamaan vasta kun ne on syntymässä. 7viikkoa en pentua itselläni pidä, mutta kanto on tuo 9viikkoa.

Sukutaulu olisi hienoa jos saisi paljon koiria jotka voisi jonnekkin linkittää eli suvullisia saisi olla paljon enemmän. Olen suunnitellut "tuovani" muutaman ikivanhan kasvattini (Tollerhill's) koiria takaisin jotta saataisiin vanhaa linjaa uusien kanssa sekaisin ja sitä myöten suurempi populaatio ja jalostus skaala.

Kun mietin petit/grand basset griffon vendeen rotuisia koiria tai stabyhoun. en alkaisi tekemään suuria ajatuksia koska rodun kanta on niin pieni ja harrastajia todella vähän. Myös kaikki muut harvinaiset rodut saisi saada suuremman suosion ja sen myötä pitäisi alkaa harkitsemaan evm&evm pentuja ja myöhemmin evm&suvullinen.

Itse en pidä pahana vaikka koiraa kaksi kertaa jalostukseen käytettäisiin, mutta ei saman sukuisille kumppaneille.Eli samaa urosta äidille ja tyttärelle tai kaksi kertaa sama yhdistelmää.

Ja se, että on hyvin pärjänneitä koiria eikä voisi jalostukseen käyttää niin mielestäni on väärin. Löytyy niitä ihmisiä jotka ei hae jalostukseen koiraa vain harrastukseen ja rodun tutustumisen takia hakee ensimmäistä koiraa ko. rodusta. Eli ilmoittaisi pentue ilmoituksessa, että koirat vain harrastukseen EI jalostukseen ja kumppanina evm koira =)

Itse otan paljon vieraita rotuja ihan sillä perusteella, että ei jalostukseen vain harrastus kaveriksi ja tähän mennessä mulle on myyty sen perusteella ihan mielellään kun kerron saman tien. Kerron myös jos aijon käyttää jalostukseen koiraani ennen kuin kasvattaja on tehnyt päätöksen myynnistä tai jos siinnä kohtaa en tiedä niinkuin esim. Nasun kohdalla kysyin Dongalta jälkeenpäin mitä olisi mieltä jos ava ja tva arvon jälkeen tekisin Nasulle pienen pentueen ja se sopi.

[Lansu_]

Pikkasen aiheesta poiketen, onko yleisesti hyväksyttyä teettää pentue, jonka molemmat vanhemmat evm? Himottaa kauheasti teettää pentue, muttei ole sopivaa urosta tai narttua siihen. Evm-koiria kyllä käytetään toisena vanhempana, mutta onko tullut vastaan pentueita, jonka molemmat vanhemmat on evm?

En tiedä onko kukaan tällaista teettänyt tai yrittänyt teettää, joten en osaa sanoa miten porukka suhtautuisi. Voisihan se olla ihan okei, mutta toisaalta en näe välttämättä kauhean järkevänä. Kuka tahansa voi itsekin keksiä itselleen evm-sukuisen koiran, periaatteessa tuolla tavoin kasvatettaisiin "vain" kennelin kasvattilistan pituutta. Jossain mielessä tää vois olla ihan hyväkin juttu, sillä mä ainakin olen huomannut lansujen ja nöffien parissa sen että monet haluaa ottaa syntyvästä pentueesta koiran, mutta evm-koirien luominen ei kiinnosta. Tää taas tuottaa sne ongelman että koko rodun kanta on pian sukua toisilleen, jos ketään ei kiinnosta evm-sukuisten hommaaminen.

[Anri]

Tuodaanpa poikkeava näkökanta esille. Minä en ole pienten pentueiden ihannoija. ^^ Omilla koirillani aion teettää myös isoja pentueita tai useamman pienen pentueen. En todellakaan usko, että vaikka koiralla olisi kymmenenkin pentua, siitä koituisi mitään haittaa rodun kannalle.

Olen miettinyt vaikka ja mitä asiaan liittyne, mutta juttu leviää aina käsiin ja siitä tulee kamala romaani. Kirjoitan ehkä lisää myöhemmin. ;)

Minusta tuo pentueen koko määräytyy suvun ja rodun tilanteen perusteella. Harvinaissukuisella ja harvalukuisella rodulla se neljä on minusta aika hyvä määrä, ettei suku yleisty. Suomenlapinkoirien vanhemman linjan edustajilla monella esiintyy sukutaulussa Halituksen BonBon, jolla on kolme pentuetta takanaan. Nyt sitten kantaa elvytetään yhdistämällä uusiin, harvinaissukuisiin koiriin. Tuo BonBon on kuitenkin aiheuttanut harmaita hiuksia monet kerrat esim. Elinalle ja Satmille. Tätä siis pyritään välttämään tulevaisuudessa.
Jotta kaikki saisivat käyttää suht vapaasti, mutta rajoitetusti koiriansa jalostukseen, on matadoreja vältettävä. 4 pentua per koira, niin tulevaisuudessakin saamme teettää pentueita melkeinpä kellä vain. Virtuaalilapinkoirien vanhemmat linjat ovat par aikaa heräämässä taas henkiin, kuitenkin viisaammin kuin silloin kolme vuotta sitten. Asiat siis vaikuttavat vuosienkin päähän. Minusta virtuaalisten koirien jalostuksessa kannattaisi katsoa hieman pidemmälle, miten valintasi vaikuttavat rodun kantaan. Elina varmaan vois infoa teitä paremmin nimenomaan lapinkoirien kanssa, samoten Satmi ;>

edit/ http://venttura.net/joiku/sukua.htm Tuossa on tuommonen joskus tehty kannankartoitus.