jalostuskäyttö & sukutaulut

[Susityttö]

Koska olen kauhea sukunatsi ja siitä on aikaa kun tää ketju on ollut viimeksi käytössä niin sen jälkeen on tullut paljon uusia harrastajia niin haluisin nostaa tän aiheen ja kuulla lisää näkemyksiä! Kannattaa myös vilkuilla tämä ja tämä :D Vapaata keskustelua ja tosiaan kenenkään ei oo pakko vastata noihin ekassa viestissä oleviin kysymyksiin vaan vastailla mielensä mukaan ja kertoilla omia näkemyksiään jalostuskäytöstä ja sukutauluista.

Haluan nostaa samalla myös esille pitkien sukutaulujen tärkeyttä! Vanhat sivut poistuu ja koirat katoaa olemattomiin, joten sitä kautta olisi hyvä, että niiden koirien pentujenpentujenpentujenpentujenpentujen sivulla olisi se pitkä sukutaulu, josta näkyisi suurin osa koirista. Tai ei välttämättä sivulla, mutta esimerkiksi kasvattajat voisivat kasata pentusivuilleen useammin sellaisen pitkän sukutaulun.

[Räksä]

Sukutaulut on parhautta! Rakastan koirien sukujen tutkimista IRL-puolella ja sama on jäänyt sitten tänne URL-maailmaankin. Mun mielestä sukutaulut on virtuaalikoirien suola. Ei se kisaaminen niin kivaa ole, ettäkö sitä jaksaisi ilman jalostussuunnitelmia tehdä, ja mitä on jalostus ilman sukujen tutkimista?

Omassa rodussa bordercollieissa tuntuu olevan nyt vähän sellainen tilanne, että pitkiä sukuja kammoksutaan ja huudellaan joka väliin sukujen yleistymisestä. Musta se on vähän yliammuttua, koska bordercollie on iso rotu ja tällä hetkellä yksi virtuaalimaailman ehdottomasti suosituimmista, että geenipoolia kyllä riittää. Ja kun tilanne on kuitenkin aina helposti tasoitettavissa niiden evm-koirien avulla. Toki mitään överisuuria pentueita nyt ei tarvitse yhdestä yhdistelmästä teettää, mutta ei siitä ainakaan nyt taida olla vaaraakaan, kun bordercollieilla tuntuu olevan ylitarjontaa ja pentuja vaikea saada muutenkin kaupaksi! Ja tottakai niitä evm-sukuisiakin koiria ehdottomasti tarvitaan ja on hyvä homma, että niitä tuodaan, mutta pitää muistaa olla unohtamatta pidempiä sukuja kokonaan. Ne on kuitenkin pitkän työn tuloksia ja on harmi, että osa niistä sammuu.

Mun mielestä pitkät suvut on ihailtavia, esimerkiksi mulle syntyi tänään pentue, jossa on pisimmillään yhdeksän polvea (sukutaulun saa kokonaiseksi klikkaamalla sukutaulu-otsikkoa, kuten koirien omillakin sivuilla, jos kiinnostaa :)) ja lyhimmilläänkin kaksi, ja olen siitä aika ylpeä.

Sukujen tasaisuudesta en ole itse jaksanut juurikaan välittää. Tässä äskettäin yhdistelmiä suunnittellessani huomasin kuitenkin ajattelevani, että en mä nyt haluaisi käyttää tuota evm-sukuista tuolle seitsemänpolviselle, kun sitten se sukutaulu näyttää niin rumalta... Tästä ajatuksesta yritän kuitenkin päästä eroon, menee ehkä liian hankalaksi tämä homma, jos alan kytätä vielä sukupolvien määriäkin!

Oli mulla jotain muutakin asiaa, mutta se nyt unohtui, joten tässä nyt aluksi vähäsen juttua.

Susitytölle muuten propsit noista pitkistä sukutauluista koirien sivuilla, niistä olen monta kertaa saanut helpotuksen huokauksia, kun olen omille koirilleni sukutauluja tehnyt ja sukulaisia etsinyt.

[Sparkle]

Mä itekkin oon tunnetusti sukunatsi, ja oon Chevrin kanssa aivan samalla kannalla siitä, että sukujen tutkiminen vain kuuluu tähän harrastukseen ehkä kaikkein tärkeimpänä osana. Ite oon kaikkein ylpein I-pentueeni sukututkimuksesta, joka otti toki aikaa, mutta olihan se kuitenkin ihan älyttömän mielenkiintoista! Pentue oli 9-polvinen (emällä 6 polvea, isällä 9).
Ite oon sillä linjalla, että parempi koota pitkiä sukujuttuja nyt kun materiaalia vielä on, eikä voihkia vuosien päästä, kun oikeasti sivuja on kadonnut ja sukututkimukset käyvät ihan työstä. Mun mielestä jokaisen kasvattajan pitäisi ottaa asiaan osaa ihan omalla tahollaan, koska siinähän vain valuu vuosien kasvatustyöt hukkaan, kun sukutauluista "ei piitata".
Myös koirien sivujen ja muistosivujen sukutauluissa pitäisi olla mieluummin tiuhantarkka mitä ihan löyhä, sillä virheelliset sukutaulut vain aiheuttavat ongelmia tulevaisuuden kasvatustöissä. Virheitä sattuu, yes we know that, mutta joka tapauksessa, jos virheitä havaitsee, pitäisi ne viitsiä korjaillakin pois alta.

Tuntuu että virtuaalimaailmaan mahtuu valtavan paljon ihmisiä, joita ei vain kiinnosta sukutaulut. Mitä järkeä koko kasvatustyössä on, kun koko kasvatuksen perustahan on nimenomaan suku ja suvun jatko?
Totta kai toisilla on eri mieltymyksensä kuin muilla, mutta mun näkemys on kuitenkin se, että ei kasvatustyötä ilman sukuja.
Ja samoin se, että pitkäsukuisia koiria hyljeksitään oman kasvatustyön helpottamiseksi ja tasasukuisten yhdistelmien toteuttamiseksi. Haasteita pitää olla, ja nyt, kun on alettu vähän nurisemaan kisautuksen helppoudesta ja nopeudesta, mun mielestä uudet projektit vanhojen linjojen säilyttämiseksi toisi ihan uutta makua koko harrastukseen.

Mä itse oon ollut tosi kiinnostunut belgianpaimenkoirien sukututkimuksista, mutta jostain syystä en oo vielä kuitenkaan bc'n tauluihin vielä sotkeutunutkaan niin tähteellisesti.

Omassa rodussa bordercollieissa tuntuu olevan nyt vähän sellainen tilanne, että pitkiä sukuja kammoksutaan ja huudellaan joka väliin sukujen yleistymisestä. Musta se on vähän yliammuttua, koska bordercollie on iso rotu ja tällä hetkellä yksi virtuaalimaailman ehdottomasti suosituimmista, että geenipoolia kyllä riittää. Ja kun tilanne on kuitenkin aina helposti tasoitettavissa niiden evm-koirien avulla. Toki mitään överisuuria pentueita nyt ei tarvitse yhdestä yhdistelmästä teettää, mutta ei siitä ainakaan nyt taida olla vaaraakaan, kun bordercollieilla tuntuu olevan ylitarjontaa ja pentuja vaikea saada muutenkin kaupaksi! Ja tottakai niitä evm-sukuisiakin koiria ehdottomasti tarvitaan ja on hyvä homma, että niitä tuodaan, mutta pitää muistaa olla unohtamatta pidempiä sukuja kokonaan. Ne on kuitenkin pitkän työn tuloksia ja on harmi, että osa niistä sammuu.

Puoli-agree ja puoli-disagree. Oon samaa mieltä siinä suhteessa, että geenipooli todella on tässä rodussa laaja ja linjoja löytyy joka lähtöön, mutta mun mielestä varovainen pitää olla. Kemroesissa koskaan ei tulla näkemään 6-päisiä pentueita, joissa jokaiselle pupelolle on annettu jalostusoikeudet. Ei, vaikka pentueessa ois evm.-vanhemmat.

Enemmän mä oon huolissani siitä, että koiria käytetään jalostuksessa ihan huolettomasti. Joillain koirilla jälkeläisiä on jopa 8'n huitteilla, joka menee mun mielestä jo yli, varsinkin, kun tiedetään, että jossain vaiheessa tämäkin suku vain yleistyy, kun kuitenkin mitä todennäköisimmin vähintään puolet koiran lapsista saa tulevaisuudessa jälkinäyttöä.
Nykyään oon turhan usein ollut hämilläni ja sekaisin sukutauluja tonkiessani, kun jotkut koirat ovat saaneet parikin pentuetta eri nimien alle, ja muistosivuilla on ollut vain hämärää tietoa.

Multa kanssa Susitytölle pojoja. Ihania piiitkiä sukutauluja.

[Sikko]

Ah pitkät sukutaulut ja eritoten sellaset koirat, joilla se suku jatkuu pitkästi taaksepäin ja siellä esiintyy todella vanhoja koiria. Malinoiseilla, pyrtseillä ja kelpeillä sitä pelkoa ei ole.. :D Harmi sinänsä.

Mulla ärsyttää sellanen seikka näissä sukutauluissa, kun jotkut keksii suvuttomille koirille hirveän pitkät sukutaulut. Ärsyttäväähän tässä on se, että kun kyseiselle koiralle tulee pentuja, menee koko soppa helposti sekaisin: mitkä sukutaulussa olevista koirista ovat olleet oikeasti olemassa? That's why minun evm-sukuiset koirat kulkee ihan evm-sukutauluilla! Ois myös ihanaa, jos kaikki virtuaalikoirat saataisiin rekisteriin, ja edesmenneet koirat joilla ei enää sivuja ole, voitaisiin linkittää sukutauluihin rekkarin kautta.

[Wolfie]

Mä joskus tykkään keksiä evm sukuisille koirille sukua, mut pidän kyllä huolen että siellä kanssa lukee se evm :D samaten kun sille tulee pentuja niin vahdin kuin haukka että sama toteutetaan pentujen sukutauluissa.

[Sigitius]

Mä tykkään keksiä evm-sukuisille kaikille sukutaulun täyteen nimiä, mutta olen myös ehdottoman tarkka siitä, että ne on merkitty evm-koiriksi. Sama suvullisten koirien sukutaulujen kanssa, jos siellä evm-linjoja ilmenee. Lisäksi olen tähän asti onnistunut pitämään netissä kaikki tähän asti itselläni olleiden koirien sivut, joten niiden olemassaolon pystyy todistamaan helposti.
Tykkään ihan hirveästi siitä, että cantarel pystytti virtuaalinahkoille tietokannan, jonne saatiin listattua kohtuullisen iso osa virtuaalinahkoista, kunnes sen päivitys taukoutui. Lisäilin sinne loppukesästä hyvän määrän lisää nahkoja, mutta paljon tärkeää tietoa puuttuu jotta kaikki sukutaulut saadaan täydennettyä. On ollut mukavaa linkittää sukutauluun jo edesmennyt koira tietokannan sivuille, kun koiran sivut on muuten poistettu. Toinen vaihtoehto olisi linkittää vFCI:n rekisteriin kuten Sikko yllä sanoi, mutta kaikki eivät rekisteröi koiriaan (pst, tällä hetkellä rekisterissä ei ole yhtään jonoa!).
Itse en ole järin innostunut siitä, että koiran osoite muuttuu siinä kohtaa kun se kuolee, vaikka koirasta muistosivu säilytetäänkin netissä. Olis helpompaa jos koiran osoite pysyisi koko ajan samana, kun usein se entinen osoite poistetaan suoraan käytöstä eikä sinne jätetä mitään linkkiä muistosivulle ja siinä saa sitten palloilla onko koiralla muistosivua olemassa ollenkaan.

Omasta mielestäni kaikista huolestuttavinta viime aikoina on ollut Sparklenkin mainitsema eli se, miten jotkut virtuaalikoiraharrastajat eivät tunnu ottavan sukutaulujen merkkaamista tosissaan; koiran sukutaulut eivät ole oikein koiran sivuilla, jotkut koirat on merkitty sinne evm:ksi vaikkeivät ne oikeasti ole evm-koiria olleet (tämä tieto on usein tullut koiran sukulaisen sivuilta, jossa on jo valmiiksi ollut virheellinen sukutaulu). Pahinta on se, jos koiralle tehdään sivut ja sanotaan, että lisätään sukutaulu myöhemmin sitten kun on aikaa ja unohdetaan se kokonaan. Olen törmännyt nahkoissakin useampaan sellaiseen koiraan, joiden sivuille merkityissä sukutauluissa ei ole ollut suoranaisesti mitään järkeä ja näillekin koirille on tullut jälkeläisiä, joiden sivuille väärät tiedot ovat siirtyneet.
Miten kasvatustyön ylläpitäminen on mahdollista, jos jossain kohtaa joku huolimattomuudessaan onnistuu sekoittamaan koko sukulinjan sillä, että sivuille merkityt vanhemmat tai isovanhemmat ovat väärät? Sukutaulut ovat ehdottoman tärkeitä virtuaalikoirien jalostuksessa ja haluaisin, että ihmiset oikeasti panostavat niiden merkkaamiseen ja tutkimiseen.

Nahkacollieiden kanssa pidin käytännössä parin vuoden tauon kasvattamisesta kun virtuaalimaailma ei ottanut kiinnostaakseen ja kun tulin takaisin piireihin, huomasin ettei evm-koiria oltu paljoa käytetty jalostuksessa ja tietyt koirat sukulinjoissa olivat ehtineet yleistymään. Nahkoja ei virtuaalimaailmassa ole loppupelissä paljoa, (vaikka näyttelyitä katsomalla niin voisi sanoa, kun suurin osa näyttelyiden nahkoista taitaa tulla mun kennelistäni) niin parin linjan yleistyminen tuntuu kasvatuksessa aika nopeasti. Tultuani takaisin ja huomattuani miten paljon mm. mun omia kasvattejani oltiin käytetty eri sukulinjoissa päätin, että alan luomaan ihan uusia sukutauluja ja miksailen niihin sitten myöhemmin silloin tällöin joitain vanhempia linjoja, jotta geenipoolia saataisiin laajennettua. Tämän takia mulla on tällä hetkellä Shaghas täynnä evm-sukuisia koiria ja jos otan (nahka)pennun jostain, pyrin ottamaan sen pentueesta, joiden vanhemmilla tai niiden sisaruksilla ei ole suurta osuutta virtuaalinahkojen jalostuksessa aikaisemmin.
Nahkat eivät tällä hetkellä vaan taida olla kovin suosittu rotu, joten en tiedä mitä tulee käymään mun kasvatukselleni. Koirillani saattaa mennä lähemmäs vuosi kisautuksessa että ovat "jalostusvalmiita" (saisin varmasti kisattua niitä nopeamminkin jos vaivautuisin ilmoittamaan ne useampaan kisaan tai vähentämään koirakantaa niin, että kisalistoilla olisi vähemmän koiria kerralla, mutta olen tyytyväinen tähän vauhtiin sillä en halua kaikkea liian helpolla) ja osa aiemmin tuomistani evm-koirista alkavat vasta pikkuhiljaa valmistua jalostukseen. Mulla tulee olemaan paljon evm-pohjaisia nahkapentueita tarjolla jonkun ajan päästä, mutta jos ei ketään kiinnosta niin keskityn tällä hetkellä kasvattamaan sukulinjoja sitten pelkästään itselleni tulevaisuuteen.

[Anzu]

Pistän nyt tänne :)
Eli minkä ikäisenä yleensä olette käyttäneet koirianne jalostukseen?
Minkä ikäinen narttu on ollut? (IRL-aikaa)
Minkä ikäinen uros on ollut? (IRL-aikaa)

Jos molemmat koirta ovat IRL-ajassa 10kuukautta, voisiko niitä käyttää jo jalostukseen?
Virtuaalikoirien kattojärjestö sanoo, että koiran tulisi olla IRL-ajassa kuukauden ikäinen, virtuaali-iässä 2v. Mutta mikä on se virtuaali-ikä ja miten nopeasti virtuaaliaika menee? :)

Ehdotuksia ja vastauksia !:)

[Kirsi]

^ Mä en ole koskaan kattonut ikiä, mulla lukeekin ikien kohdalla vaan se luokka missä koira kisaa näyttelyissä (JUN, NUO, AVO, VET) ja vaikka se olisi junnu tai veteraani, niin ei se mua ole estänyt pentuja teettämästä. Virtuaalimaailma ja niin edelleen. Mä pennutan sitten, kun koira on kisautukseltaan valmis eli vähintään kahden käyttölajin valio.

[Sparkle]

^ Mä en ole koskaan kattonut ikiä, mulla lukeekin ikien kohdalla vaan se luokka missä koira kisaa näyttelyissä (JUN, NUO, AVO, VET) ja vaikka se olisi junnu tai veteraani, niin ei se mua ole estänyt pentuja teettämästä. Virtuaalimaailma ja niin edelleen. Mä pennutan sitten, kun koira on kisautukseltaan valmis eli vähintään kahden käyttölajin valio.

Mulla on ihan sama periaate. Joskus virtuaalikoira on IRL-iältä yli vuoden, joskus taas vain pari kuukautta.
Virtuaali-ikääntymisiähän on monenlaisia, ja niihin käytetään erityisiä taulukkoja, joiden mukaan koira ikääntyy. Näitä eivät kuitenkaan läheskään kaikki käytä, eikä mullakaan koirat varsinaisesti ikäänny.

[Cadee]

Sterssaan tästä japaninpystykorvien kasvatuksesta jo nyt, vaikkei pentue ole vielä edes ajankohtainen, mutta mikä olis hyvän kokoinen pentue tälle virtuaalimaailmassa vähälukuiselle rodulle? Vanhemmat olisivat ainakin evm-sukuisia, uros ehkä jopa kokonaan evm. Pitäisikö pitää pentujen ja pentueiden lukumäärät pieninä&vähäisinä, ettei kaikki japaninpystykorvat ala olemaan (tai ainakin enemmistö) Viattoman nimen alla?

[Susityttö]

Mun mielestä 3pentua on rodussa kuin rodussa hyvä pentujen määrä, koska tällöin mun mielestä voi antaa jalostusoikeuden kaikille. Kasvatin itse myös pentueellisen japseja, jossa oli 3pentua ja yhtäkään pennuista ei oo tähän mennessä käytetty jalostukseen. Eipä tuosta musta ole mitään haittaa, vaikka kaikki rodussa kisaavaat koirat olisivat samalta kasvattajalta. Sehän kertoo vain siitä, että kasvattaja on nähnyt vaivaa kisatessaan koiriaan ja käyttäessään niitä jalostukseen, toki riippuen siitä onko oikeasti nähnyt kasvatuksessaan vaivaa.

[Lyydia]

Tämä on joku ikivanha topic mutta vastaanpa nyt kivaan kyselyyn kun satuin löytämään. :D

Teetetään aikaisemmin pentue jossa on viisi pentua. Tykkääkö pennun ostaja että isää / äitiä käytettäisiin vielä toisella pentueella, jossa olisi myös viisi pentua?
Kymmenen pentua samasta koirasta on liian paljon, olettaen että kaikki nämä jatkaisivat sukua. Max 4 jalostusoikeudellista pentua yhdestä vanhemmasta on ok, tietysti ottaen huomioon pentueen suvun yleisyyden ja rodun suosion sekä koiramäärän.

Tykkäätkö sinä vuoden tai kahden päästä, että koirasi löytyy monesta saman rotuisen koiran suvusta?
Hienoa, jos omia koiriani tulee näkymään vuoden päästä vieläkin sukutauluissa. Jos kuitenkin koirani kattavat puolet koko rodun kannasta, se on jo huono juttu. Eli ei liikaa, toki hyvä, kun suvut säilyvät mutta ei kaikilla koirilla voi olla samaa sukua.

Haluatko juuri sinä jättää käyttämättä mahtavasti menestynyttä ja huippu sukuista koiraasi sen takia, että suku on niin yleinen?
Yh, en tosiaan haluaisi jättää käyttämättä sellaista koiraa jota olen vaivalla kisannut. Jos tosiasia kuitenkin on näin, teetän ehkä yhden pennun pentueen itselleni ja katson suvun tilannetta myöhemmin.

Onko kivaa löytää huippu isä / äiti mutta sitten huomaat, että suvussa on sama isä / äiti joka on oman koirasi suvussa?
Ei. Se on lannistavaa, jos samaan sukuun törmää joka puolella joita omissa koirissa. Sitten on hankala löytää kumppania omille koirille.

Mikä sinusta olisi maximi määrä pentuja yhdelle koiralle? Pitäisikö pentujen omistajien kanssa sopia, että ei käytetä ilman lupaa tai / eikä ainakaan teetetä 10pennun pentueita? Myönnätkö itse tehneesi "massa pennutusta" joskus, tietäen että pennuista käytetään suurinta osaa jalostukseen?
Riippuu rodun yleisyydestä, joillakin roduilla jalostusoikeudellisten pentujen maksimimäärä voi olla jopa se tasan yksi, aivan korkeintaan kaksi. Suosituimmilla roduilla sanoisin 4, mutta siinäkin sitten kun aletaan potenssilaskuun niin 4^2 on jo 16, jolloin jopa kuudellatoista koiralla on sama suku. Massapennutusta olen tainnut hölmöyttäni tehdä. Anernerkin A-pentueen samojedinkoirat lähtivät kaikki jalostusoikeudella, toki muistelisin hieman varoitelleeni että ei mitään runsaslukuisia pentueita kuitenkaan. Tilanne ei silti ole paha, sillä yhtäkään neljästä virtuaalimaailmassa olevasta pentueen nartusta ei ole käytetty jalostukseen.

Oletko törmännyt tälläiseen, että koirasi suku on todella yleinen tai löydät monen saman rotuisen koiran suvusta saman isän / äidin?
En ole kauhean ahkera sukututkija, mutta sen verran mitä olen ostamieni koirien sukuja tutkinut, ei ole näkynyt samaa sukua kuin omilla koirillani.

Mitä vaaditte pentujen vanhemmilta? Pitkä kisakalenteri vai lyhyt, jossa on muutamia hyviä tuloksia? Onko luonteella/kuvilla/värillä väliä? Minkälainen on hyvä suku / huono suku?
Mieluusti yhdestä lajista käyttövalio, tosi hienoa jos kalenterissa useammasta (2-3) lajista tuloksia. Näyttelyistä pari-kolme tulosta, toki ei haittaa jos on käyttiskuvat. Luonnetta en vaadi, lyhytkin kuvaus on kyllä kiva mutta ei vaatimuksia sen osalta. Hyvä suku on ehdottomasti tasainen. Ei evm x 1-polvi, eikä 1-polvi x 5-polvisia (yms hirvityksiä). Inhottaa, koska en näe enää mitään järkeä tuollaisessa kasvatuksessa. Mahdollisimman tasaiseen sukuun on pyrittävä. Olen myös pohtinut titteleiden säilyttämistä sukutaulussa. Tittelit ovat osa koiraa, ja ne ovat niiden tärkeimmät saavutukset. Ne pitäisi olla nähtävillä, kumpa kaikki vaan mahtuisivat sukutauluun! Huono suku on yleinen, joka löytyy runsaslukuisestakin rodusta 25% tai enemmällä koirista.

Mitä teistä koirasta pitäisi tutkituttaa ennen kun sitä käytetään jalostukseen vai saako ns. "tutkimatonta" teidän mielestä käyttää?
Mielestäni ei ole iso vaiva heittää koiralle terveystuloksia omasta päästä (lonkat, kyynärät, polvet, silmät, mahd. selkä). En kuitenkaan vaadi sitä muilta, mutta itse merkkaan omille koirilleni.

Katsotteko paljon pennun/aikuisen sukua ostaessanne sen? Arvostatteko sukua?
Katson aina suvun, ja vertailen sitä omiini. Yritän aina miettiä kaksi askelta edelle. Arvostan pitkiä, tasaisia sukuja.

Vaikuttaako pentueen koko siihen, otatko pennun?
Kyllä. Jos olen varannut pennun ja varaajia tulee nähdäkseni liikaa, saatan jopa kyseenalaistaa kasvattajaa, jos hän on luovuttamassa yli viittä pentua jalostusoikeudella. Miksi ottaa moinen riski, vaikka on todennäköistä, että osa pennuista jää käyttämättä.

Minkä kokoisia pentueita kannatat itse?
Tapauskohtaisesti. Alaskanmalamuuteilla 1-3, kaukasiankoirilla 1-2, kultaisilla 1-4. Toki voin luovuttaa vaikka kymmenen pentua, jos voin olla varma, ettei kaikkia käytetä jalostukseen. Esimerkiksi hoitoloihin ja talleille voisin kuvitella luovuttavani extrapennun, koska siellä on vähän erikuviot ja tuskin eksyvät takaisin tänne.

[Juinttu]

Teetetään aikaisemmin pentue jossa on viisi pentua. Tykkääkö pennun ostaja että isää / äitiä käytettäisiin vielä toisella pentueella, jossa olisi myös viisi pentua?
Kymmenen pentua samasta/samoista koirista on paljon, jos kaikki kymmenen menevät kasvatuskäyttöön. Jos kuitenkin vain 1-4 jäisi kasvatukseen ja loput menisi kisa- ja tallikoiriksi, niin en näkisi siinä mitään väärää.

Tykkäätkö sinä vuoden tai kahden päästä, että koirasi löytyy monesta saman rotuisen koiran suvusta?
On mieltälämmittävää törmätä koiran 4. sukupolvesta eteenpäin omiin vanhoin koiriini. Toki jos huomaan siitä tulleen riesan, mikä löytyy vähintään joka toisen koiran suvusta, niin on peiliin katsomisen aika ja miettiä mikä meni vikaan. Tälläistä kuitenkin pyrin ennaltaehkäisemään jo nyt, enkä vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut.

Haluatko juuri sinä jättää käyttämättä mahtavasti menestynyttä ja huippu sukuista koiraasi sen takia, että suku on niin yleinen?
No riippuu ainakin, että mitä sillä yleisellä suvulla meinataan - ja mistä rodusta puhutaan. Minusta muutenkin pelätään turhan paljon yleisiä sukuja. Aika varmasti kuitenkin yhden pennun pentueen siitä kotiin jättäisin.

Onko kivaa löytää huippu isä / äiti mutta sitten huomaat, että suvussa on sama isä / äiti joka on oman koirasi suvussa?
Minä olen sen verran brutaali, että saatan huoletta tehdä pentueita missä löytyy sama koira jossain 4. polvesta eteenpäin. Loppupelissä kun siitä ei ole juuri lainkaan haittaa. Tietenkään en mitään isä-tytär pennutuksia lähtisi harrastamaan.

Mikä sinusta olisi maximi määrä pentuja yhdelle koiralle? Pitäisikö pentujen omistajien kanssa sopia, että ei käytetä ilman lupaa tai / eikä ainakaan teetetä 10pennun pentueita? Myönnätkö itse tehneesi "massa pennutusta" joskus, tietäen että pennuista käytetään suurinta osaa jalostukseen?
Rodusta riippuen. Jos oletetaan kaikkien pentujen menevän kasvatukseen, niin bordercollieilla sanoisin sen määrän olevan about 4. Harvinaisemmilla lappalaiskoirilla (jotka nyt ei muutenkaan mene kaupaksi) kenties 1-2. Yleensä annan pennunottajille aika vapaat kädet sen suhteen, mitä kasvattini kanssa tekevät. Siinä kohtaa kuitenkin jos huomaan että joku on tekemässä hassua yhdistelmää, jossa oma kasvattini on osallisena, tai pentujen määrä kohoaisi yli viiteen (jota ei ole tainnut koskaan tapahtua), niin saattaisin käydä huutelemassa että "pls no".
Monesti tuntuu, että siitä neljänkin pennun pentueesta kahden koiran omistajat harrastavat vielä pentujen ollessa 6kk. Siitä vuosi eteenpäin niin kaikki ovat lopettaneet/pennut on kuolleet ilman jälkeläisiä, ja kaikki mitä siitä pentueesta jää jäljelle, on oman koirani yksi pentu. Näin kärjistettynä. :--D

Oletko törmännyt tälläiseen, että koirasi suku on todella yleinen tai löydät monen saman rotuisen koiran suvusta saman isän / äidin?
Bordercolliesukuja tutkiessani joo, onhan näitä tullut nähtyä. Itselleni on jo tullut luontaiseksi vaistoksi vältellä koiria, joiden suvuista löytyy tietyt pari nimeä. Niihin kun omissa koirissa törmää jo tarpeeksi.

Mitä vaaditte pentujen vanhemmilta? Pitkä kisakalenteri vai lyhyt, jossa on muutamia hyviä tuloksia? Onko luonteella/kuvilla/värillä väliä? Minkälainen on hyvä suku / huono suku?
Nykyäänhän harva edes niitä huonompia tuloksia tuntuu kalenteriin lisäävän. Kisakalenterin pituus on sinällään ihan sama, mutta itse pyrin koirani edes 2-3 lajissa kisaamaan valioksi ennen pentuetta. Tämä jo senkin takia, että jo pentunsa saaneita koiria jaksan sen kauempaa kisata, ellei koira sitten ole itselleni joku todella spesiaaliyksilö. Tietyt vaatimukset minulla on, että paimenkoirilta löytyy vPVA-titteli, australianpaimenkoirilta vAPVA-titteli, belgeiltä vKVA ja vPOK -tittelit, sekä bordercollieilta ainakin vAVA tai vTVA -titteli. Luonnettakaan tuntuu harva enää kirjoittavan, tosin nyt kun otin parilla rodulla käyttöön arvotut luonnetestitulokset, niin vakuutan että ne tulevat merkitsemään pentuja teettäessä. Kuvilla ei sinällään väliä, mutta mieluiten pyrin aussiessa ja beeceissä sivuttamaan ne molossimaiset karvamonsterit, vaikkei ulkonäkö virtuaalimaailmassa periydykkään. Värillä ei ole väliä, mutta merle x merle -risteytyksiä en luonnollisesti lähde tekemään.
Hyvä/huono suku on aika tilannekohtainen kysymys, eikä siihen voi oikein mitään tyhjentävää vastausta antaa. Yleisesti ottaen hyvä suku on pitkä, olematta kuitenkaan sellainen mikä löytyy joka toisen pidempisukuisen koiran takaa. Huono suku taas on se, mitä ei pääse pakoon missään.

Mitä teistä koirasta pitäisi tutkituttaa ennen kun sitä käytetään jalostukseen vai saako ns. "tutkimatonta" teidän mielestä käyttää?
Jos ei terveystuloksien laittamista harrasta, niin saa toki käyttää.

Katsotteko paljon pennun/aikuisen sukua ostaessanne sen? Arvostatteko sukua?
Katson aina, harvoin lähden ostamaan "sikaa säkissä", kun yleensä sen seurauksena sitten sieltä tulee vastaan ne vanhat samat nimet, joita koirieni takaa löytyy jo enemmän kuin tarpeeksi. Suku on mielestäni tämän harrastuksen suola, ja on arvostetuin ominaisuus mitä koiralta voi löytyä.

Vaikuttaako pentueen koko siihen, otatko pennun?
Kyllä ja ei, sekin taas ihan tilannekohtaista. Harvemmin kuitenkaan lähtisin 5. tai 6. varaajaksi pentueeseen, varsinkaan jos siitä on jo ennestään menossa useampi pentu kasvatukseen - erityisesti jos itsekkin kasvatuskoiraa haluaisin.

Minkä kokoisia pentueita kannatat itse?
3-4 pentua on aika ideaali. Harvemmin kuitenkaan niihinkään kokoluokkiin pääsee, varsinkaan esim. lappalaiskoirissa.

Mitä mieltä te olisitte vanhojen linjojen herättämisestä?
Ihan parhautta! Kun aloin bordercollietietokantaa tekemään, tuli tehtyä tuttavuutta useampaan vanhaan sukuun. Näitä koiria nyt myöhemmin olen koittanut itselleni hamstrata. Kuten sanottua, on suvut tämän harrastamisen se pääidea, ja mikä olisikaan hienompaa kuin omistaa koira, jonka suvussa näkee vanhojen harrastajien työ rodun eteen.

[Juinttu]

Tasasukuiset linjat!

Olen asiaa jo jonkin aikaa miettinyt. Se tuntuu olevan tällä hetkellä kasvava trendi. Aloin tämän myötä miettimään, että ottaisin itsekkin työn alle luoda linjan, joka on täydellisen tasasukuinen. Oli kuitenkin pöyristyttävää tajuta kuinka monta kantakoiraa tähän hommaan tarvitsisi. Okei, kolmannen sukupolven koiran saa vaan kahdeksalla kantakoiralla, mutta entäs vaikkapa... kahdeksannen sukupolven koiran? Tähän tarvitsisi jo kaikenkaikkiaan 256 koiraa.

Itse pidän erityisessä arvossa pitkäsukuisia koiria. Ensimmäisen tai toisen sukupolven koirat on vähän "meh", niistä ei tule sitä historian siipien havinaa, jos vertaan vaikka omiin 13. sukupolven koiriin. Parinkin näistä sukulinjat ylettyvät 2000-luvun alkuun. On aika hienoa miten saa itse vietyä tällä tavalla jo 15 vuotta sitten virtuaalikoiria harrastaneiden henkilöiden työtä eteenpäin.

Jos pyrittäisiin vaikkapa tasasukuiseen 10. sukupolven koiraan, ilman tippaakaan sukusiitosta, niin tämä meinaisi jo 1024 kantakoiraa. Se on aika hurja määrä. Ja vaikka tämän homman jakaisi esimerkiksi kymmenen ihmisen kesken, niin siltikin jokaiselle jäisi hoidettavaksi 124 koiraa. Ja monia monia monia kymmeniä pentueita. Hattua nostan sille, joka jaksaa tuon määrän koiria kisata ja pennuttaa.

Tässä herääkin kysymys: mihin siis tasasukuisuudella pyritään? Okei, ainakin tasaiseen sukuun, mutta onko siinä jotain muuta? Jotain mitä kaltaiseni epätasasukuisia koiria kasvattava ei vaan voi ymmärtää. Kuten ehdin jo mainita, niin itselleni juurikin ne pitkäsukuiset koirat on tämän harrastuksen suola. On hienoa katsoa koiria, joita voi klikkailla monta sukupolvea taaksepäin ja siellä edelleen tulee vastaan niitä omia vanhoja koiria, vaikka oliskin jossain välissä "evm"-merkintä.

Eikä ole syyllistystä, haluan herättää aiheesta keskustelua ja kuulla tasasukuisten linjojen kasvattajilta mielipiteitä ja ajatuksia tämän pohjalta.

Ja tämän jälkeen voisinkin puhua sukusiitoksesta virtuaalikoirilla. 8) Tai siitä jos yksi koira saa peräti yli neljä jälkeläistä!

[Shady]

Mä olen miettinyt ihan samaa ja mä rakastan noita mun pitkä sukuisia kultsuja. Varsinkin paria tiettyä linjaa ja sitä sukusiitostakin on siellä. Ennen aina jollain lailla evm koirat ajateltiin tuonteina. Vähän niinkuin koiranetissä on sukutaulukoiria, joilla ei ole mitään sen kummempia tietoja kirjattuna ja niiden takaa taas ei kaikkia nimiäkään välttämättä ole. Siihen en osaa vastata miksi yht äkkiä niitä alettiin niin kammoksumaan.

Itse olen vähentänyt epätasaisuutta suvuissa ihan vaan ja ainoastaan sen takia, että kaikessa yksinkertaisuudessaan pennut eivät mene kaupaksi eikä mun kannata tehdä paljon pentueita, joista otan vaan ittelleni ja taas niidenkään pennut eivät mee kaupaksi samasta syystä.

Realistisuutta on kovasti peräänkuulutettu, mutta sitten, jos koiralla on enemmän jälkeläisiä, suku on epätasainen tai sukusiitosta löytyy niin jälkeläisten arvo on pyöreet nolla. Ja kyllä, mä oon tehny vaatimuksia omille koirille ja kasvateille ja valinnut muilta otettavat koirat juuri näihin kriteereihin soveltuvasti nykyisin. Yksin on vaikea harrastaa tavoitteellisesti.

Näiden pohjalta mä tein loppukesästä päätöksen, että teen mun suunnitellut linjat "loppuun" ja sit laitan pillit pussiin, jonka osa harrastajista onkin jo tiennyt.

// Mä en oo keksiny muuta järkevää syytä 0 ss% ja tasasukuisuudelle, ku et ne näyttää koiran sivuilla hyvältä.