Karvaturrit

Mä alotin joskus tasasukusten kasvattelun, ihan vaan perfektionismista kun se näyttää niin tarkkaan harkitulta ja kauniilta kun se sukutaulu on tasainen. :D Toin kasoittain kantakoiria yksityisiin ja niitä pennutin kun olivat about valioituneet yhdestä lajista. Se oli ihan mielenkiintosta mut oon kuitenkin alkanut luopumaan koko visiosta, koska se nyt vaan on ihan törkeen hankalaa ja pitkäpiinaista hommaa kun yksin siihen rupeaa.

Monipolvista tasasukuista koiraa varten ei oikein voi pyytää jalostuslainakoiraa. Jos sattuu löytämään 4-polviselle koiralleen vastakkaista sukupuolta edustavan 4-polvisen kumppanin, on tämä koira todennäköisesti työn ja tuskan takana eikä sitä haluta lainata yhtään kenellekään. Jos taas haluaa itse siitä selvitä niin niitä uusia linjoja saa tosiaan olla melkeinpä jatkuvasti rakentelemassa.
Niinpä se on pitkälti (ainakin toistaiseksi!) ihan sun oma yksin kannettava taakka kun siihen lähdet, lukuunottamatta nyt niitä ekojen parin polven koiria. Vasta niiden jälkeen se suku kuitenkin alkaa nostamaan arvoaan. Työmäärä kasvaa koko ajan polvilukumäärän noustessa ja samaan aikaan joudut stressata siitä, pääseekö suku yleistymään ja "työ valuu hukkaan." Mä kun ainakin halusin ja haluan edelleen käyttää niitä tasasukuisiksi "tuotettuja" yksityisiä koiriani myös varsinaisessa kasvatustyössäni, koska ne vaan on niin hienoja!
Ainakin mulla oli tärkeänä pointtina se, että suku on sekä tasainen että "hyvää laatua" eli samat nimet ei vilise jokasen kennelin koirilla. Sellainen sukutaulu on nimenomaan täydellinen: tasainen, harvinainen ja jokasta koiraa on kisattu jossakin rodunomaisessa lajissa.

Tasasukusten kasvattelu sitä ekaa kahta polvea pidemmälle on tällä hetkellä niin harvinaista, että sitä on hankala jatkaa omin voimin. Mun mielestä olis ihan mahtavaa jos oikeasti tyypit kasvattais vain ja ainoastaan tasasukuisia: sit kasvatustyöstä tulis yhtä yhteistyötä kun voitais oikeasti tavoitella niitä nättejä sukutauluja lainailemalla koiria toisillemme. Niin helppoahan se olis jos kaikki näkis sen tasasukuisuuden arvokkaana. :D

Tuun todennäkösesti aina tuomaan varsinaiseen kasvatustyöhöni myös niitä omatuottamiani harvinaisia, vähemmän kisattuja linjoja. Ihan ajatellen sukutaulun tasaisuutta sekä harvinaisuutta. Johonkin kohtaan se valitettavasti aina stoppaa ja päädyn yhdistämään kauniin tasasukuisen tuotokseni jonkun epätasaisen suvun kanssa. Tää kun on kärsivällisten ihmisten laji eli musta hyvin kaukana!

Sukusiitoksen kauhistelusta sen verran että mua vaan ärsyttää suunnattomasti se, jos samalla koiralla on kaksi kertaa sama nimi sukutaulussa. Ollaan kuitenkin v-maailmassa ja meillä on mahdollisuus välttää se sukusiitos tuomalla ihan koska vaan uusia koiria mielikuvituksen syövereistä.
Tähän linkittyy myös se, että kartan yleisiä nimiä ja usein ne nimet sitten aiheuttavat sukusiitoksia. Oikeastihan sillä ei ole mitään väliä, mutta mun mielestä yleiset nimet ja sukusiitos laskevat koiran suvun arvoa. Itse kun katson koiran sukutaulun koiran yhtenä meriittinä niiden kilpailutittelien ja kuvien ohella. Mun mielestä nämä kolme määrittää sen, kuinka kiva joku koira on. On kai sanomattakin selvää, että pyrin myös kasvattamaan omasta mielestäni mahdollisimman kivoja koiria.

Sukutaulujen evm.-koiristakaan en tykkää. Ihan samasta syystä: me voidaan tuoda niitä v-koiria koska tahansa tai hyvässä lykyssä lainata toisaalta! Jos joku koira on astutettu täysin tekaistulla koiralla, joka ei ole koskaan ollut mukana v-maailman menossa, voidaan mun mielestä puhua välinpitämättömyydestä.
Sukutauluun tulee paljon enemmän karismaa, kun jokaisella olemassaolleella koiralla on kumppani, joka on myös ollut virtuaalimaailmassa jonkin aikaa. Evm.-sukuinen koira on koiran sukutaulun harvinaisuuden kannalta tasavertainen evm.-koiran kanssa. Niiden koiran sukulaisten sivuja vaan on kiva tutkia ja saada selville, missä kutakin on kisattu ja pidetty.

Kiva että aihe herätti keskustelua!

Shady kirjoitti:Itse olen vähentänyt epätasaisuutta suvuissa ihan vaan ja ainoastaan sen takia, että kaikessa yksinkertaisuudessaan pennut eivät mene kaupaksi eikä mun kannata tehdä paljon pentueita, joista otan vaan ittelleni ja taas niidenkään pennut eivät mee kaupaksi samasta syystä.

Realistisuutta on kovasti peräänkuulutettu, mutta sitten, jos koiralla on enemmän jälkeläisiä, suku on epätasainen tai sukusiitosta löytyy niin jälkeläisten arvo on pyöreet nolla. Ja kyllä, mä oon tehny vaatimuksia omille koirille ja kasvateille ja valinnut muilta otettavat koirat juuri näihin kriteereihin soveltuvasti nykyisin. Yksin on vaikea harrastaa tavoitteellisesti.

Niimpä. Musta on tosi sääli jos epätasasukuisuus laskee suvun arvoa. Tätä myötä kaikki vanhat suvut sammuvat, eikä meillä jää enää oikeastaan mitään muuta kuin kasa yksittäisiä koiria joilla on hyvällä tuurilla 3-4 polvea sukua takana. Ja voidaanko tässä kohtaa enää puhua kasvattamisesta, eikös se ole enemmänkin koirien pukkaamista vähän sieltä sun täältä. Kasvatuksella kun yleisesti tarkoitetaan niiden tiettyjen linjojen vaalimisesta. Mähän noiden pidempisukuisten bordercollieideni kanssa saan lähinnä yksin harrastaa, koska ei niitä kukaan halua. :/

On myös hullunkurista juurikin tuo, että kaiken pitää olla niin realistista. Kuitenkin siinä kohtaa kun tullaan sukuihin, niin niitä koiria mieluummin vaan taiotaan jostain, välttääkseen viimeiseen asti olemattomimmatkin "sukusiitos"prosentit.

Jos puhutaan sukusiitoksesta, niin IRL-koiriin verrattuna haitallisen sukusiitoksen raja-arvona menee 10%. Näihin lukuihin ei pääse oikein muulla, kuin esim. puolisisarparituksella. Jos koiralla on sama nimi isän puolella 5. ja emän puolella 4. polvessa, niin ei tällöin edes voida puhua sukusiitoksesta. Tuolloin sen prosentuaalinenkin osuus on häviävän pieni, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Mua kiinnostaa että mitä nää "yleiset nimet" suvuissa oikein on. Missä kohtaa joku nimi on yleinen nimi? Kun siihen törmää jokaisen suvullisen koiran sukutaulussa? Ja jos näin käy, niin onko siitä todellista haittaa, muuta kuin että se olisi joillekkin visuaalinen ärsyke? (Tai no, mitäpä muuta haittaa siitä voisi olla. :D) Entä sitten, vaikka rodun pidemmät linjat on pohjattu niihin muutamaan yksilöön, jotka nykyään löytyy poikkeuksetta jo jostain 5. polven jälkeen.

Sparkle kirjoitti:Sukusiitoksen kauhistelusta sen verran että mua vaan ärsyttää suunnattomasti se, jos samalla koiralla on kaksi kertaa sama nimi sukutaulussa. Ollaan kuitenkin v-maailmassa ja meillä on mahdollisuus välttää se sukusiitos tuomalla ihan koska vaan uusia koiria mielikuvituksen syövereistä.

Entäs jos vaihtoehdot olisikin tasasukuinen 4. sukupolven pentue, joissa molemmilla vanhemmilla on sama isän isä emä, tai käyttää evm-sukuista koiraa? Vai jääkö tässä kohtaa pentue tekemättä? Ihan vaan siksi, että siellä 4. polvessa toistuu sama nimi kahteen kertaan?

Shady kirjoitti:Mä en oo keksiny muuta järkevää syytä 0 ss% ja tasasukuisuudelle, ku et ne näyttää koiran sivuilla hyvältä.

Samaan lopputulokseen olen itsekkin tullut. Onhan virtuaalikoirat pitkälti, tai lähinnä, visuaalinen harrastus. Katsellaan nättejä koiria millä on nätti sukutaulu ja kisakalenteri.

Sparkle kirjoitti:Sukutaulujen evm.-koiristakaan en tykkää. Ihan samasta syystä: me voidaan tuoda niitä v-koiria koska tahansa tai hyvässä lykyssä lainata toisaalta! Jos joku koira on astutettu täysin tekaistulla koiralla, joka ei ole koskaan ollut mukana v-maailman menossa, voidaan mun mielestä puhua välinpitämättömyydestä.
Sukutauluun tulee paljon enemmän karismaa, kun jokaisella olemassaolleella koiralla on kumppani, joka on myös ollut virtuaalimaailmassa jonkin aikaa. Evm.-sukuinen koira on koiran sukutaulun harvinaisuuden kannalta tasavertainen evm.-koiran kanssa. Niiden koiran sukulaisten sivuja vaan on kiva tutkia ja saada selville, missä kutakin on kisattu ja pidetty.

Tässä olen samaa mieltä, vaikka olen itsekkin aiemmin harrastanut näitä että paritan suvullisia koiria evm-koiriin. En varsinaisesti sano katuvani mitään, haluan mieluummin seistä tukevasti jokaisen päätökseni takana, vaikka nykyään takuulla tekisinkin aivan toisin. Haluan kuitenkin välttää näitä vastedes parhaani mukaan.

Ja kukin saa toki harrastaa juuri haluamallaan tavalla, en sitä halua kritisoida. Sehän tämän harrastuksen hienous onkin, ettei ole mitään yleistä sääntöä asioihin, vaan ne voi toteutta just ja niin kuin itse parhaaksi kokee. Mielläni myös kuulen näiden "toisinajattelijoiden" ajatuksia, ehkä voin oppia niistä jotain ja saada jotain lisää omaan harrastukseeni?